Viikon hörähdys

 Pienistä asioista voi saada odottamatonta hauskuutta. Esimerkiksi vessapaperin osto voi olla asia, joka saa hymyn huulille raskaimmankin työpäivän jälkeen. Tämän opin eilen.

Joku voi ehkä miettiä, miten vessapaperin osto voi olla mitenkään erityisen huvittavaa. Tähän voi olla montakin vastausta. Yksi on tietysti se, että allekirjoittaneella on outo huumorintaju (erittäin mahdollista). Toinen vaihtoehto on, että ostetussa vessapaperissa on jotain erikoista.

Otin eilen kaupan hyllystä aivan sattumalta vessapaperipaketin, jossa näytti olevan tavallista enemmän kirjoitusta. En sen kummemmin kiinnittänyt siihen huomiota vielä kaupassa. Se oli varmaan minun onneni (sekä muiden asiakkaiden onni). Kun autossa aloin tutkailemaan pakettia tarkemmin (siippani oli ratissa), huomasin että itse niissä rullissa oli kirjoitusta. Pieniä runonpätkiä jokaisessa paperiarkissa. Hauska ajatus - ajattelin. Monethan kaipaavat vessalukemista, ja nyt se on tuossa paperissa, kätevää! Silloin se iski. Naurukohtaus.

WS-papereissa oli rakkausrunoja. Näin kuin näkynä mielessäni kohtauksen vessasta. Ihminen lueskelee wc-paperista kauniin rakkausrunon, hoitaa samalla asiansa ja... niin, mitäpä sitten tapahtuukaan? Sillä kauniilla runolla pyyhkäistään takamus. "Kaksi mieltä, yhteinen ajatus. Kaksi sydäntä, yhteinen sielu. Sinä ja minä, ikuisuuteen" - minäpä pyyhkäisen tällä peräpääni! Suuremman hädän yllättäessä kohtaus menisi jotenkin näin: Ihminen lukee repäisemästään paperista ajatuksen "Vaikka olet niin kaukana, jossain auringonlaskun takana, olet sydämessäni." - Ja paskat...

Mahdollista on, että olin jo hiukan väsynyt tuossa vaiheessa päivää, mutta naurustani ei meinannut tulla loppua. Siippani katsoi minua säälien. Itse mietin, oliko tuo vessapaperikirjallisuuden keksijä päässyt ideassaan tähän varsinaisen vessassakäynti asteelle? Ehkä olen outo, mutta ainakin minulla on hauskaa!

Ilo löytyy pienistä asioista. :)

Don't Panic

 Uutispalvelut ovat täynnä uutisointeja toiselta puolelta maapalloa. Ei voi välttyä kuulemasta kaikesta siitä hädästä ja tuhosta mitä Japanissa tällähetkelläkin koetaan. Yksi nykyhistorian suurimmista maanjäristyksistä tuossa maassa ei riittänyt. tuli Tsunami. Ja aivan kuin siinä ei vielä olisi ollut tarpeeksi, taistellaan kaiken tämän hävityksen keskellä vielä ydinkatastrofia vastaan. 

On järkyttävää lukea ja katsoa tv:stä näitä uutisointeja, niissä tulee niin konkreettisesti ilmi se, miten avuton ihminen lopulta on luonnonvoimien edessä (ja miten vaikeaa on hallita ihmisen itse luomia rakennelmia).

Yksi asia tosin on erityisesti ihmetyttänyt viimepäivinä. Vaikka ymmärrän sen, että nämä uutiset järkyttävät, aiheuttavat huolta toisten ihmisen ja kansakunnan puolesta, niin ei kai sentään ole syytä panikoida täällä kotoisessa Suomessa? Heti ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen pompsahti silmiini uutinen, jossa kerrottiin apteekkien hyllyjen tyhjentyneen joditableteista. Ei Japanissa, vaan täällä Suomessa. Mielestäni yllättävää. Vaikka maailma on pienentynyt parantuneiden yhteyksien kautta paljon, ovat välimatkat fyysisesti silti pitkiä. Vaikka Fukushimassa tapahtuisi vielä vakavampikin onnettomuus, ei ydinlaskeuma ihan tänne asti yllä.

Ensimmäinen ajatus oli, että vanhempi väestö nyt hamstraa ihan vain varmuuden vuoksi niitä pillereitä. Pitäähän kilpirauhanen saada suojattua mahdolliselta säteilyltä. Mutta olin väärässä. Suurin joditablettien ostajajoukko löytyikin kolmikymppisistä aikuisista. Enpä olisi uskonut, että oma ikäryhmäni noin alkaa panikoida. Vai varaudutaanko tässä nyt siihen, jos vaikka Suomessakin tapahtuisi jokin yllättävä luonnomullistus ja ydinvoimalat joutuisivat vaikeuksiin?

Onko Suomi niin rauhallinen maa, että kaikki ulkomailla tapahtuvat kriisit otetaan "omiksi"? Kun ei päästä Suomessa osallistumaan kriiseihin, niin pitää jotenkin saada konkreettisesti reagoida kaukomaiden onnettomuuksiin. Tekemällä tehdään paniikkia.

Minä voisin panikoida vaikka siitä, että nyt kun nuoret vanhemmat ostelevat niitä joditabletteja "varuiksi", niin kai he myös lapsiaan näillä lääkitsevät olematonta säteilyä vastaan? Jodia ei saisi missään nimessä syödä turhaan, eikä ilman viranomaisen lupaa (kehotusta), sillä sivuvaikutusten riski on paljon suurempi kuin mahdollinen hyöty.

Mikä sitten on vaarallinen määrä säteilyä, milloin pitäisi alkaa huolehtia kilpirauhasensa toiminnasta? Terveushaittoja ilmenee kun saadaan 1000 millisievertiä sätelyä. 100mSv kohdalla on jo jonkinlaiset suojatoimet tarpeen. Ydinvoimalatyöntekijöillä on vuosittainen sallittu "annos" 50mSv. Japanin tilanne ei vaikuta täällä Suomessa asti mitenkään. Jos Suomea kohtaa ydinvoimalaonnettomuus, antaa viranomaistaho kehoituksen jodin nauttimiseen, jos se on tarpeellista.

Suomessa säteilyä saadaan keskimäärin noin 3,7 millisievertiä vuodessa. Noin puolet tästä annoksesta aiheutuu sisäilman radonkaasusta. Maaperän sisältämistä radioaktiivisista aineista aiheutuu keskimäärin 30 prosenttia ja säteilyn käytöstä terveydenhuollossa noin 15 prosenttia. Vuonna 1986 tapahtuneen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeumasta johtuva annos on alle prosentin suomalaisten vuosittain saamasta säteilyannoksesta.

Ei haittaa terveydelle

Säteily ei ole noussut Suomessa

Jos Fukushimassa ydinvoimalan työntekijät ovat nyt altistuneet 100mSv säteilylle, niin meillä Suomessa tuskin on mitään hätää... Joten älkää hyvät ihmiset syökö turhaan joditabletteja. :)

----------------

Keskitytään me auttamaan minkä voimme (rahallisesti), ja samalla vaikka kehittelemään tehokkaampia ja parempia tapoja tuottaa uusiutuvista energiamuodoista sähköä sekä huolehtimaan että omien ydinvoimaloidemme turvallisuusjärjestelmät ja varajärjestelmät ovat kunnossa.

Niinkuin Linnunradan käsikirja liftareille neuvoo: Don't panic

Minä vaivainen vain...

Ärsyttää kaikenlaiset pikkuvaivat. Sellaiset, jotka eivät nyt suoranaisesti (vielä) vaikeuta elämää juurikaan, mutta muistuttavat jatkuvasti olemassaolostaan. Lisäksi sitä tuntee syyllisyyttää siitä, että valittaa niistä. ei vain osaa pitää harmistustaan sisällään, vaan valittelee lähimmilleen siitä kuinka kolottaa ja aristaa. Ehkä se johtuu osaksi siitäkin, ettei ole tietoa mistä nämä pikkuvaivat johtuvat.

Puranpa nyt sydäntäni tähän blogiin näistä vaivoistani, ehkäpä se vähentää "in-rel-life" valituksen määrää?

Viikon ajan olen herännyt aamulla siihen, että käsi on kipeä. Sormien nivelet ovat jäykät ja puristusvoima on heikkoa. Muutamassa nivelessä tuntuu painellessa aristusta ja tiettyjen sormien taivuttaminen tuntuu pahalta. Oireet helpottavat vähän päivän mittaan, mutta eivät kokonaan katoa. Kädet ovat minulle arka paikka, sillä ne liittyvät työhöni ja rakkaaseen harrastukseeni keskeisesti, siksipä kai kaikenlaiset käsiin liittyvät vaivat huolettavatkin.

Valkosormisuutta minulla on ollut lähes niin kauan kuin jaksan muistaa. Pakkasten ja kylmyyden hellittäessä valkosormisuuskin vähenee. Nyt sitten tilalle tulivat nämä niveloireet.. höh! Polvet tosin ovat olleet jo lapsesta saakka vähän kronaavat, pistävää kipua kun väärässä asennossa varaa painoa. Portaita on jännittävää nousta, kun ei tiedä missä kohtaa kipu vihlaisee.

Lisäksi olo on usein väsynyt ja voimaton sekä toisinaan nousee pientä lämpöä, joka saa olon tuntumaan sairaalta. Mitään flunssanoireita tms. ei kuitenkaan ole ollut.

Mitäs vielä... aih niin, vaiva joka ei vaivaa muutoin kuin esteettisesti. Kantapäässä on ollut jo vuoden tai kaksi outo kova pahkura. Vähän niinkuin kananvarvas. Varsin outo ilmestys, muttei tosiaan vaivaa mitenkään. Ellei nyt sitten satu jalkoihin sellaiset kengät jotka osaavat hiertää juuri tuosta pahkuran kohdalta.

...sairasta sakkia.. vaiko vain luulotautista..

Ei oikein hotsittaisi lääkäriäkään vaivata. Vuosi sitten testailtiin reuma, muttei verestä mitään reumatekijää löytynyt. Mitäpä sitä nyt uudestaan testailemaan... plaah!

Muoviset biojätepussitkin huijausta?

Havahduin kauppareissulla kuuntelemaan radiota, yleensähän se vain on autossa päällä ilman että sen tuottamiin ääniin sen kummemmin kiinnittää huomiota. Nyt kuitenkin terästin kuuloani kuullessani seuraavan lauseen "biojätepussit eivät oikeastaan ole biojätettä, sillä ne eivät maadu yhtä nopeasti kuin muu biojäte ja siksi se erotellaan sekajätteen joukkoon".

Meidän taloudessakin näitä pusseja on joskus käytetty, aina kun ei tule tarpeeksi sanomalehtiä tms. mainospostia, josta saisi jätepussin muotoiltua. Kuulemassani radiokeskustelussa huomautettiin myös, että moni biohajoavaksi muoviksi kehuttu tuote ei oikeasti ole biojätettä, sillä se maatuu niin hitaasti. Esimerkiksi biohajoavat vaipat pitäisi ehdottomasti laittaa tavallisen jätteen joukkoon, ei biojäteastiaan.

Biojätepussin valmistuksessakin todennäköisesti käytetään fossiilisia polttoaineita, jotka taas lämmittävät ilmastoa. Samoin pitkä hajoamisaika (vaikka se siis kompostoitaisiinkin) lämmittää ilmastoa ihan yhtä paljon kuin muovin poltto ilman energian talteenottoa.

Biojätepussi ei siis missään näkökulmassa ole ekoteko. Ehtyviä luonnonvaroja käytetään tuotteeseen jota ei voida kierrättää, vaan on täysin kertakäyttöinen. Nyt siis kaikki vain paperipusseja (lehtiä hamstraamaan) iloisesti väkertämään! :)

 Yksi tapa tehdä biojätepussi:

            

Ota 2 tai 3 sanomalehtiaukeamaa ja taita alareunasta n. 5-7cm. Taita kolmeen osaan ja laita päälimmäinen kolmas alareunasta sisäkkäin. Käännä koko hässäkkä niin että sisäkkäin aseteltu kohta pöytää vasten. Taita puoliksi niin, että yläreuna menee alataitoksen sisään. Avaa pussi.

(onpa vaikeaa selittää sanallisesti, mutta ehkä kuvista on jotain hyötyä)

Naisille - miehiltä

 Positiivarit.fi sivustolta löytyy koottuna vanhastaankin tuttuja ajatelmia - asioita joita voi ajatella miesten haluavan sanoa naisille. Oma mutu-tuntuma on, että moni niistä pitää hyvinkin paikkansa. Korjatkoon miehet jos kokevat että seuraavat lausahdukset eivät ole käyneet koskaan mielessä.

• Pyydä selvästi, jos haluat jotain. Hienovaraiset vinkit eivät tepsi. Vahvatkaan vinkit eivät tepsi. Ilmiselvät vinkit eivät tepsi. Kakista tarpeesi selkeästi ulos. 


• Emme ole ajatuksen lukijoita, emmekä koskaan tule sellaisia olemaankaan. Tämä puute ei kuitenkaan ole todiste siitä ettemme välittäisi sinusta. 


• Syntymäpäivät, ystävänpäivät ja hääpäivät eivät ole testejä, joissa tarkistetaan osaammeko taas ostaa sen täydellisen lahjan.


• Jos jokin sanomamme voidaan tulkita kahdella tavalla, ja toinen niistä tekee sinut vihaiseksi tai surulliseksi, tarkoitimme sitä toista. 


• Aina kun mahdollista, ole kiltti ja sano sanottavasi mainoskatkon aikana. 


• Kaikki miehet näkevät ainoastaan 16 väriä, ihan niin kuin Windowsin asetuksissa. Esimerkiksi persikka on hedelmä, ei väri. Eikä meillä ole aavistustakaan siitä mikä beeshi on.


• Sinulla on tarpeeksi vaatteita. 


• Kristoffer Kolumbus ei tarvinnut ajo-ohjeita, emmekä tarvitse mekään.


• Jos kutittaa, raavitaan. Niin me toimimme. 

Koko sepustuksen löydät osoitteesta http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?35b4f96d-198a-4625-bfb8-3f894a0d9843

Tähän on poimittu vain ne kohdat, jotka kuvittelen oman siippani minulle haluavan sanoa.. :)

The Golden God

Menneitä viikkoja on kummasti piristänyt tämä sivusto: http://video.teamcoco.com/video/conan/

Vanhana Conan O'Brienin innokkaana katselijana, olen ollut erityisen iloinen tästä mahdollisuudesta nähdä Conanin uusia jaksoja netistä. Televiisorista kun niitä ei ole saanut enää pitkään aikaan katsoa.

Toki täytyy myöntää, että vaikka hiveleekin tuo Suomen esille tuominen näinkin suuresti tuossa hupihöpinäohjelmassa, niin tiettyä toistoa on kerrasta toiseen. Se varmasti kuuluu näiden ohjelmine luonteeseenkin (kertaus on opintojen äiti).

En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta laittaa tähänkin otetta "Finland's Week Stream" -teemaviikon tarjonnasta





Enjoy... :)

Sämpylät - nam!

 Lisäaineettomasta ruuasta innostuneena (kts. suuri ruokahuijaus) päätin, että tästä lähtien tehdään ruokaa mahdollisimman "alusta asti" sekä leivotaan suurin osa leipäsista ja sen semmoisista itse. Ja koska jauhopeukalointi on aloitettava siitä mikä on itselle tutuinta, olen leiponut paljon sämpylöitä.

Jauhoissakin yleensä aina on jotain lisäainetta, vähintäänkin jauhoparannetta, mutta muutama luomujauho on olemassa, missä ei noita aineita ole. Oikeastaan pitäisi löytää joku paikallinen mylly, josta hakea jauhot aina tarpeen mukaan.

Koska minulla on aina tapana jotenkin yrittää saada kaikesta tekemästäni "omannäköistä", on näihin sämpylöihini eksynyt pellavan- ja auringonkukansiemeniä. Tässä summittainen ohje (jota käytän sämpylöideni runkona muokkaillen sitä milloin mitenkin)

n. 6dl vettä


50g hiivaa

hiukan suolaa

2rkl siirappia tai hunajaa (reilun kaupan siirappi on erittäin toimiva tässä!)

1-2dl siemeniä

n. 1,5 l jauhoja

n. 1/2 dl öljyä

Hiiva liuotetaan ensin kädenlämpöiseen veteen, lisätään suola ja siemenet sekä siirappi (tai hunaja). Alustetaan taikinaan jauhot ja lisätään lopuksi vielä öljy. 

Taikinaan annetaan kohota rauhassa suurinpiirtein kaksinkertaiseksi. (tässä hyvää aikaa puuhailla kotihommien parissa). Sen jälkeen leivotaa sämpylöiksi ja annetaan vielä hetki odotella pellillä (sen aikaa kun uuni lämpenee). Paistetaan 225 asteessa n. 15min.

Hyvää tulee, meillä nämä ainakin tahtovat huveta päivässä tai parissa ihan vain kahden syöjän voimin....

 

Joskus se vain on helppoa

Eilen matkustin naapurikylään sukuloimaan. Samalla ajattelin että voisin vähän vilkuilla jos löytäisin pari reitillä ollutta geokätköä. Aiemmista kokemuksista viisastuneena, lupasin miehelleni, että jos ei heti osu silmään, niin voivat jäädä sinne. (Hän ei niin välitä siitä etsiskelyosuudesta)

Mutta kuinka ollakkaan, löysinkin molemmat kätköt suhteellisen helposti ja nopeasti. Taisipa olla nopeimmat löydöt oman kätköilyhistoriania aikana. Toinen löytämistäni oli vielä melko vaikeaksi luokiteltu. Toisaalta paikat olivat tuttuja, ja jotain hajua piilon sijainnista oli jo etukäteen kun oli pohtinut minne edes olisi mahdollista laittaa purkki piiloon.

Tähän saakka on talvi lähinnä haitannut purkin löytymistä. Nyt oli kyllä päinvastoin. Toinen kätkö oli helposti tavoitettavissa juurikin talven takia. Onneksi on välillä näinkin päin! Kesällä tuskin olisin purkkiin yltänyt ilman apuvälinettä.

Oikeastaan... jos haluaisi olla ovela, niin etsisi nyt sellaiset "talven helpottamat kätköt"... mutta enpä taida jaksaa alkaa erikseen etsimään juuri sellaisia. :)



Tulisi vain jo se kesä! Onneksi kevät on tulossa ja kovaa vauhtia... voin tuntea sen jo nenässäni!