30.11.2011 - marraskuun viimeinen luukku

 24 yötä jouluaattoon. 

Miksi lasken öitä nimenomaan jouluaattoon, enkä jouluaamuun? Liittynee siihen, että me suomalaiset vietämme suurimman juhlan juuri aattona eikä varsinaisena juhlapäivänä. Monesti tuntuu, että kun vihdoin päästään siihen juhlaan asti, onkin juhliminen jo ohi. 

Jouluaattoiltaa oikeastaan odotan eniten, sitä että pääsee yökirkkoon laulamaan "Jouluyö, juhlayö..." ja kumartamaan yhdessä paimenten kanssa sitä pientä lasta, joka säteilee valoa, iloa ja rauhaa. Joskus minusta tuntuu, että jokainen pieni vauva säteilee tuota samaa... ehkäpä vastasyntyneessä viattomassa lapsessa on Jumala kaikken lähimpänä. 

Vastasyntynyttä miettiessäni, tuli korvaani kuin varkain yksi mielestäni kauneimmista joululauluista - Taivas sylissäni. Sitä on vaikea kuunnella ilman kyyneleen vierähtämistä silmäkulmaan.

...tuubista tuo löytyi alkuperäiskielellä...

Suomennoksen tähän lauluun on tehnyt  Pia Perkiö:

Keneltä sai tähden tuo katse pienokaisen?

Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten?

Kuka solmi kruunun nyt sinun hiuksillesi?

Viisaat kuka johti luokse rakkaan lapseni?



Olet tosten kaltainen?

Lapsi lupauksien?

Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan?

Olet aarre sydänten?

Miten sinut suojelen?

Helmassani kantaa itse taivastako saan?



Ken toi kyyneleitä jo silmiin pienokaisen?

Miksi äitiin tarraudut nyt niin vavisten?

Varjot toistaa sen nyt: enkeli on mennyt.

Kaiken kauniin muistan, vaikka en voi ymmärtää.



Olet toisten kaltainen...



Täällä kaikkiin päiviin tuo ilo taivaallinen,

lempeyttä, rakkautta silmiin ihmisten.

Sanat, jotka kuulin, ne unohdu ei koskaan.

Vaikka mitä tulkoon, niistä aina voimaa saan.



Olet toisten kaltainen...



Keneltä sai tähden tuo katse pienokaisen?

Betlehemin yllä loistaa tähti ikuinen.

29.11.2011 - kolmas luukku

 Joulun odotus voi olla myös itsetutkiskelun aikaa. Kirkollisessa maailmassa vietetäänkin pikkupaastoa, eli valmistaudutaan suureen juhlaan. Tämä valmistautuminen ei ole lahjojen ostoa, kodin siivousta ja sisustamista, ruokien tekemistä (toki myös monesti sitäkin), vaan oman sydämen valmistamista.

Tänään osui silmiini pysäyttävä kuva ja teksti. "You hate your life, while some people dream of having your life."

..niin.. kuinka usein sitä tuleekaan valitettua milloin mistäkin epäkohdasta omassa elämässä. Milloin kahvinhinta on liian korkea, milloin töitä tuntuu olevan liian paljon, milloin taas palkka tuntuu liian pieneltä. Tosiasia kuitenkin on, että esimerkiksi me täällä suomessa kuulumme rikkaimpaan pariin prosenttiin maailman väestöstä. 

Ehkä voisimme valmistaa sydäntämme jouluun antamalla lahjan jollekin vähäosaiselle tässä maailmassa. Tasataan hiukan onnea (tai ehkä paremminkin mahdollisuuksia). Kanavia tähän on monia, tässä muutama:

Toisenlainen lahja

Unicef

Pelastakaa lapset

World vision

28.11.2011 - toinen luukku

 Enää 26 yötä jouluaattoon - vielä on siis aikaa tehdä itse lahjoja!

Joka vuosi päätän, että tänä vuonna en osta lahjoja (kuink korkeintaan pienemmille lapsille - ei enää täysikäisille). Mutta joka vuosi olen epäonnistunut tässä... jospa taas yrittäisi? Tekisi itse lahjat! Ja kierrätysmateriaaleista, niin ei kuormittaisi niin paljon luontoakaan tämä joulun juhliminen.

En ole mikään askartelija tai muutenkaan kätevä missään käsitöissä. Vaikka sukkia olen joskus nuorempana kutonut (ainakin kahdet) ja lapasetkin on tullut tehtyä. Mummoni opetti minut virkkaamaankin, ja siitä hommasta tykkään myös - kun vain innostus iskee. Ja kun innostus viimeine iskee, on se käytettävä hyvin, sillä se myös lähtee yhtä nopeasti kuin tulikin. Siispä en ota haasteeksi kutoa kaikille sukkia tai tehdä lapasia, olisi ikävä antaa pelkkiä sukan varsia...  toki säärystimet voisivat valmistua jo jouluksi: http://www.kaspaikka.fi/neulonta/asusteita_vaatteita/saarystimet.html

Ehkä kuitenkin ensin jotain helpompaa... 

Itselläni jää usein joulukortit säästöön (en tiedä miksi, mutta nytkin laatikossa on iso kasa joulukortteja joita olen saanut viimevuosina). Niistä voisikin nyt tehdä kivat laatikot tuleville joululahjoille (tai mille sitten ikinä keksiikään). Ekoaskarteluvinkkejä löytyy netistä ekonisti.fi sivustolta. Sieltä tämäkin ohje on noukittu!

 

Postikorttirasia

Tarvitset:

• vanhoja postikortteja


• puuvillalankaa


• teräväkärkisen neulan


• sakset


• silkkinauhaa

Ompele neljä saman kokoisiksi leikattua postikorttia (pitkistä syrjistään) neliöksi yhteen pykäpistoilla. Leikkaa pohjaksi tuleva kortti neliöksi ja ompele se paikoilleen. Jos haluat kannen, ompele se kiinni vain yhdeltä sivulta. Kiinnitä kanteen ja rasiaosan etureunaan silkkinauhat, niin voit sulkea kannen.

 

Tukevampi laatikosta tulee, jos laitat joka syrjään kaksinkertaiset kortit, kuvat sisään ja ulospäin.