torstai 30. kesäkuuta 2011

Jätettä siellä, jätettä täällä...


 Otti suorastaan aivoon kun kuulin tänään radiosta, kuinka paljon ihmiset kippailevat kaatopaikkajätettä ns. "hyötiksille" ja ekojätekeräyksiin. Sieltä löytyy patjanraatoja, kodinkoneita, maailpurkkeja ja jopa auton moottoreita. Tietysti voisi ajatella, että parempihan se on näille jätepisteille viedä kuin metsään, mutta eikö samalla vaivalla veisi suoraan kaatopaikalle missä ne voidaan asianmukaisesti loppusijoittaa?

Lisäksi moni kierrätettäväksi soveltuva jäte muuttuu kierrätyskelvottomaksi jos se jätetään esim. sateen armoille ulkoilmaan. Ilmeisesti kierrätyspisteitä on vieläkin liian vähän. Vaikka luulen, että monessa tapauksessa on niin, että vaikka tarvittava jätepiste olisi 10km säteellä, ei sinne silti jaksettaisi roudata tavaraa ja mielummin vietäisi peräkärrylasti lähimmän kaupan hyötikselle.

Nythän tässä käy myös niin, että me kaikki maksamme noiden muutamien "ympäristörikollisten" jätemaksut. Kun kippaa rakennusjätteensä suoraan ekopisteelle, siirtää omat jätemaksunsa koko yhteisön maksettavaksi. Ilmeisesti vuositasolla yhteisöt maksavat n. 80 000 euron edestä yksityisten ihmisten jätemaksuja joutuessaan siivoamaan ja toimittamaan väärään paikkaan viedyt rojut.

Eikä nuo jätemaksut yksityisen ihmisen kohdalla ole kovin kummoiset. Melko pikkurahalla saa vietyä esimerkiksi juuri rakennusjätteensä kaatikselle, missä se käsitellään asianmukaisesti. Ongelmajätteet ja moni muukin jäte otetaan jätepisteelle aivan ilmaiseksi (ainakin omalla paikkakunnallani).

Eli onko se nyt niin suuri vaiva ajaa joitain kilometrejä enemmän ja kuskata jätteensä sinne minne kuuluukin ja kenties maksaa pieni maksu siitä, että jäte käsitellään oikein? Kysyn vaan..



No, ettei menisi täysin marisemiseksi, niin kerrottakoon iloisiakin asioita. Tänä kesänä koitti taloyhtiössäni viimeinkin se ilon päivä, että jätepisteelle ilmestyi metallin- sekä kartonginkeräys. Jei! :)

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kesä - eikä mitään tekemistä... eiku.


 Kesän alku on mennyt kuin siivillä. Työt ja harrastukset on pitäneet tämän olion liikkeellä, ja silloin kun ei ole liikkellä, ei myöskään ole innostunut tätä blogia päivittämään. Nyt satuin kuitenkin melkein vahingossa klikkaamaan itseni blogimaailmaan, joten eiköhän tässä samalla voi "päiväkirjaa" täydentää.

Alkukesään mahtui niin iloja kuin surujakin. Suvun miehet tuntuvat pääsevän elämämänlankansa päähän vuorotellen ja sukujuhlat näyttävät nyt olevan niitä vähän surullisempia tapaamisia. Häitäkin olisi mukava joskus viettää, mutta eipä taida olla sellaisia tulossa, kun ei itsekään ole vielä aikomusta moisia pirskeita järjestää. (Vaikka kovasti tuntuvat jotkut suvun naisista sellaistakin odottavan, ei onneksi vielä suuria paineita ole asetettu).

Geokätköily jaksaa edelleen innostaa, vaikka saalis ei vielä olekaan mikään huikea. Tänä vuonna on kertynyt 25 löydettyä kätköä. Tuntuisi siltä, että harjoitus tekee mestarin (tai ainakin kehitystä on tapahtunut) ja kätköjen löytyminen ei ole ihan niin hankalaa kuin alussa. Kohta olisi tarkoitus käydä pari paikkaa kurkkimassa kätkökaverin kanssa, saas nähdä kuin käy! Kohteet tosin on valittu niin, että vaikka varsinaista geokätköä ei löytyisikään, pitäisi maisemat olla jo aarre itsessään.

Juhannuskin meni rauhallisissa merkeissä merellä. Tuntui mukavalta viettää ystävien kanssa aikaa saaressa ja saaristossa, ja ihan selvinpäin. :) Itseasiassa on tullut mietittyä tänävuonna vähän enemmänkin sitä, miten tuota alkoholia käyttää. En tiedä ikäkö sen tekee, vaiko herääminen suvussa oleviin ongelmiin tuon nesteen kanssa, mutta sellaista opiskeluaikojen intoa tietynlaiseen juhlimiseen ei oikein ole. Mietin, kuinka helppoa olisi jättää alkoholi kokonaan tai lähes kokonaan pois elämästä. Vieläkö tulisi kutsuja illanistujaisiin? Juhannuksena sen huomasi, kuinka ihanaa oli kun joka päivä jaksoi keksiä jotain uutta reissua.. ihan vain siksi, ettei edellisenä iltana tullut otettua kuin korkeintaan pari siideriä. Ei tarvinnut tuhlata kesäpäiviä krapulaan!

Toisaalta, eipä tuota alkoholin kanssa juhlimista ole muutenkaan tullut enää pariin vuoteen kovin tiuhaan tahtiin harrastettua. Siitä on pitänyt huolen jo viikoloppuihin keskittyvä työ. Mutta ehkäpä siitä vähästäkin voisi vielä vähentää? Mikähän siinä muuten on, että iso osa ihmisistä liittää alkoholin hauskanpitämiseen? Hauskaahan on muutenkin, ja oikeastaan kun tarkemmin ajattelee, niin aidompaa ja vahvempaa hauskaa on juurikin ilman sitä pään seisauttavaa nestettä... vai onko ongelma siinä, että ilman alkoholia, pitäisi keksiä jotain oikeaa tekemistä kavereiden kanssa?

Näitä pohdin kesälomallani. Tuntunee hieman oudolta näin parhaana terassikautena :D

Vaan nyt ylös, ulos ja geokätkölle!