Vuoden viimeinen päivä

Tänään on vuoden 2010 viimeinen päivä. Miten aiot sen käyttää? 

Olen monesti miettinyt tätä ihmisen tarvetta viettää uutta vuotta, tehdä jotenkin merkittäväksi se päivä kun vuosiluku kalenterissa vaihtuu. Moneti kuulee puhuttavan eräänlaisen tilinpäätöksen tekemisestä omassa elämässä. Vuoden viimeisinä päivinä mietitään kulunutta vuotta, mitä se on sisältänyt, miten itse on pärjännyt, onko tulema positiivinen vai negatiivinen. Hieno asia sinänsä. On välillä hyvä pysähtyä miettimään omaa elämäänsä.

Mutta miksi se pitäisi tehdä vain kerran vuodessa? Miksi juuri nyt? Toisaalta, miksipä ei. Ihminen tarvitsee selkeitä rajoja, tavoitteita, etappeja, jopa omassa elämässään. Olkoon siis tämä vuoden vaihde yksi sellainen. Itse tosin olen sitä mieltä, että omaa elämää kannattaa tarkastella jopa vähän useamminkin, ja sellaisella lempeällä katseella.

Monet tekevät uuden vuoden lupauksia. "Lupaan etten ensi vuonna polta tupakkaa" "Lupaan laihduttaa 10 kiloa" "Lupaan huomioida enemmän puolisoani" "Lupaan kohottaa kuntoani". Niillä on taipumus jäädäkin sellaisiksi - vain lupauksiksi. Itseään on helppo huijata ja lupaus on helppo unohtaa ja vedota siihen että eihän ne uuden vuoden lupaukset koskaan pidä, ne nyt vaan on sellaisia. 

Minä en aio luvata mitään. Teen päätöksiä silloin kun päätöksen hetki kohdalle tulee. Mikä tahansa päivä on hyvä päivä aloittaa terveellinen elämä tai puolison huomioiminen. Paras hetki on aina "Nyt".

No entäs se välitilinpäätös? 

Minulla vierailee "tilintarkastajat" sen verran usein, että olen aika hyvin kärryillä oman elämäni koukeroista ja niiden vaikutuksista ja syy-seurauksista. Voinkin siis vain todeta, että elämä on kaunis. :) Lopputulema on positiivinen.

Vuosi vaihtunee rakkaassa seurassa, rauhallisissa  merkeissä. Huomenna sitten nostellaan maljaa myös ystävien seurassa ja aloitetaan vuoden ensimmäisen päivän ilta hauskoissa merkeissä. Siitä on hyvä jatkaa.

Iloista, onnellista, parempaa (tai yhtä hyvää), rauhallista, turvallista, menestyksekästä, rakkauden täyteistä Uutta Vuotta 2011 kaikille! :)

Yöpaitapäivä

Tänään aion olla koko päivän kotona yöpaitasillani. Ja mikä olisikaan parempaa? Kuusen alta löytyi vielä paketti, joka sisälsi ihanan yöasun, satiiniset paita ja housut. Nyt saan siis heti uudistaa lahjan! Tulee ihan lapsuuden joulut mieleen...

Moni ei varmaan lapsena paljoa perustanut pehmeistä paketeista, ja voin myöntää että itsekään en oikein aina osannut iloita kerrastosta tai mielestäni oudosti kuvioiduista (korkeakauluksisista, hyi) villapaidoista. Mutta yksi pehmeä paketti sai minut aina hihkumaan ilosta, ja se oli yöpaita. Olen siis ollut yöpaitojen ystävä jo lapsesta saakka. Jouluun KUULUI yöpaitapaketti. Ja tuo yöpaita kiskottiin päälle heti kun vieraat olivat lähteneet koteihinsa ja se myös pysyi päällä Tapaninpäivän aamuun saakka.

Nyt ajattelin kunnioittaa perinteitä tässä asiassa. 

Tämä päivä on pyhitetty hyvän kirjan lukemiseen, suklaan syömiseen ja yöpaitasillaan oleiluun. Käperryn kissojen seuraksi sohvalle ja "naatiskelen" joulun rauhasta.

Asiasta kukkaruukkuun... Amaryllis mietityttää. Kuinka paljon sitä pitäisi kastella (tai ei pitäisi). Jostain luin, ettei saisi juurikaan kastella, mutta alkaa jo nuupattaa.. lisäsin taannoin hiukan vettä, mutta nuupattaa silti. Minä en osaa hoitaa kasveja. Mistä voi tietää pitääkö kastella vai ei, ja kuinka paljon?

Taisi tämäkin kukka kukoistaa vain hetken, kunnes kuivuu/hukkuu ja kuihtuu pois...

Kohtahan se sitten on

 ...Joulu.

Hiukan haikealta taas tuntui laittaa mies matkaan ja jäädä itse kotiin joulua viettämään. Mutta töiden vuoksi näin oli jälleen kerran tehtävä. Miehellä taas on muut läheiset 400km päässä (ja perheessä ollut viimeaikoina surua), joten ymmärrän hyvin sen, että tämä joulu vietetään eri osoitteissa.

Minulla on työt kuuluneet aina olennaisena osana joulua. En oikeastaan osaa edes kuvitella, millaista olisi jos en ajelisi kodin ja työpaikan väliä aattona ja sitä seuraavina päivinä. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa senkin koen.

Rauhallinen joulu siis tiedossa, ateria vanhempien luona ja hiukan töitä illalla, sen jälkeen kotiin kisujen seuraksi sohvalle löhöilemään. Lämmin glögilasi nenän eteen ja telkusta joku jouluinen konsertti tai muu ohjelma päälle. Kenties katson Lumiukon dvd:ltä (hommasin sen aikoinaan, kun huomasin etten töiden takia ehdi sitä telkusta aattona seurata).

Ei minua varsinaisesti sureta viettää joulua omassa rauhassa, en kaipaakaan ihmisiä ympärilleni koko jouluksi, riittää kun saa nauttia yhteisen jouluaterian. Oikeastaan olen löytänyt näistä muutamista "yksinäisistä jouluistani" jotain hienoa ja jollain tavalla pyhää. Voin hiljentyä joulun tunnelmaan ja sanomaan, voin rauhoittua ja levätä.

Yksi asia on tullut vuosien varrella jouluperinteeseeni vahvasti mukaan, ja sitä voi pitää yllä ihan itsekseenkin. Jouluaattoillan hartaus kirkossa. Meillä se on ollut monena vuonna klo 22 ja kirkko on täynnä väkeä. On ihana seurata miten erilaiset perheet ja pariskunnat, sekä tällaiset "yksinäiset" ja kaikki muutkin kokoontuvat yhteen täynnä iloa ja rentoutta. Sellainen joulun ilo huokuu ympärillä, kaikki hymyilevät ja toivottelevat hyvää joulua... tulee tosiaan mieleen laulun sanat "oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen".

Painaumia

 Minulla on joskus paha tapa unohtaa nesteytys työpäivän lomassa. Ei vain kertakaikkiaan muista juoda tarpeeksi päivän aikana, usein voi mennä koko päivä yhdellä tai kahdella lasillisella vettä (ja muutamalla kupilla kahvia).

Eilen illalla havahduin taas tähän todellisuuteen, kun riisuin sukkani. Jalat olivat täynnä painaumia, jokainen vaatekappale oli jättänyt jälkensä ihooni. Tuntuu jotenkin takaperoiselta, että kun ei muista juoda tarpeeksi, kerääntyy se vähäinenkin neste elimistöön ja jalat turpoaa. Nesteen kerääntymistä ehkäisee siis yksinkertaisesti se, että juo tarpeeksi.

Mitenhän sitä saisi parannettua tapansa? Ehkä tässä voisi auttaa se, että kantaa mukanaan pientä vesipulloa, josta päivän mittaan hörppii.Auttaisikohan se samalla myös kuivaan ihoon? Käsien iho kun tuntuu välillä rapisevan kokonaan pois. (En muista myöskään rasvata käsiäni).

Vai pitäisikö vain hommata dementialääkkeet?

Postipohdintoja

 Ohi meni niin että humpsahti. Miksi olen aina tässä asiassa auttamattoman myöhässä?

Joulukortit piti postittaa viimeistään eilen. Aamulla väkersin muutaman kortin ajatuksena heittää ne postiin jossain välissä, mutta niinhän siinä kävi, ettei sellaista taukoa työpäivästä löytynyt. Kun sitten yhdeksältä illalla ajelin töistä kotiin, oli jo liian myöhäistä.. postimerkit kun puuttuivat ei kortteja voinut vain heittää lähimpään postin laatikkoon.

Tokihan ne kortit voi lähettää tavallisellakin merkillä varustettuna...

Postikortit ovat mukavia yllätyksiä sen normaalin postin seassa. Muistan joitain vuosia sitten olleeni mukana sellaisessa postcrossing-ryhmässä, jossa läheteltiin kortteja eri puolille maailmaa (ja myös saatiin niitä kortteja eripuolilta maailmaa). Oli mukava saada terveisiä Afrikasta tai vaikka Uudesta Seelannista ja hauskaa oli myös etsiä mielenkiintoisia kortteja lähetettäväksi. Pitäisiköhän etsiä, josko tuo olisi vielä olemassa? Hauska harrastus!

Taatelikakku

Löysin eilen itsestäni pienen leipurin taas vaihteeksi. TV:n töllötys kun ei jaksanut kiinnostaa ja mitään muutakaan mielekästä ei tullut mieleen, niin aloinpa leipoa (kun ensin olin passittanut miehen kauppaan leipomatarpeita ostamaan).

Ensimmäinen haaste oli keksiä jotain hyvää mitä leipoa. 

Silmiin osui taatelikakun ohje. Siitä tulikin paljon muistoja mieleen. Isoäitini tapasi tehdä joka joulu kaikille lähisukulaisille taatelikakkuja joululahjaksi. Ne olivat hyviä. Se oli yksi parhaista lahjoista :) Nyt ei isoäiti enää jaksa kakkuja tehdä, pari vuotta on jo mennyt ilman tuota mummon taatelikakkua. Siispä päätinkin kokeilla tehdä sellaisen nyt itse!

Suunnittelin jo, että jos tämä nyt onnistuu, voisin tällätavoin periä tuon mummon roolin ja tehdä kaikille lahjaksi taatelikakun.

Noh... tein mielestäni kaiken ihan ohjeen mukaan. Kypsyttelin kakkua pitkään ja hartaasti alhaisessa lämmössä (n.160-175 astetta). Ja kyllähän se ihan meheväksi kypsyikin lopulta. Mutta tuo väri.. miksi se ei ole sellainen kuin mummolla? Mummon kakut (ja tuossa ohjekirjassa oleva kakku) ovat tumman ruskeita... minun kakku on vaalean ruskea.. vain muutaman asteen tummempi kuin vaalea kuivakakku... Maku on kyllä ihan hyvä, muttei läheskään niin herkullinen kuin mummon tekemissä kakuissa. Onko vika taateleissa, uunissa, aineksissa, sekoituksissa, minussa...? Ehkä se taatelimössö ei ollutkaan tarpeeksi pientä mössöä? Nyt kakkuun jäi aika isojakin taatelin palasia.

Pitänee yrittää vielä toistamiseen. 

 Tässä ohjeeni:

n. 150- 200g kivettömiä taateleita

2dl vettä

200g voita/margariinia

2 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

1 dl hapanta kermaa tai kermaviiliä

1tl vanilliinisokeria

2 tl leivinjauhetta

n. 3 1/2 dl vehnäjauhoja

 

Keitä taatelit pehmeiksi kattilassa. Lisää kuumaan seokseen rasva sulamaan.

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kerma ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu vanilliinisokeri ja leivinjauhe. Lisää lopuksi taateli-rasvaseos

Kypsennä hyvin voidellussa kakkuvuoassa 175 asteessa (loppuvaiheessa 150 asteessa) noin tunnin ajan.

Tuloksia

 Testailin eilen siis näitä Ecoballs pyykkipalloja. Olen erittäin tyytyväinen tuloksiin!

Käytin pesukoneen kirjopyykki-ohjelmaa, ja säädin sitä niin että pesuaika oli n. 45min ja veden lämpötila 40 astetta. Valitettavasti huuhtelua ei voinut valta jätettäväksi pesuohjelmasta pois, mutta toisaalta kun pesuaika oli noin lyhyt huuhtelun kanssa, niin ehkäpä tuo ei haittaa.

Sen verran täytyy sanoa, että noiden pallojen poukkoileminen koneessa kuului selvästi. Hetken ehdin jo ruokaa keitellessäni miettiä, että nytkö se kone on sanomassa poks! Luultavasti hiukan suuremmalla pyykkimäärällä tuo ääniefekti ei ole niin suuri (minulla oli vain puolikoneellista tavaraa peseytymässä).

No tuliko siis puhdasta?

Tuli! :) Vaatteet olivat puhtaita, tuoksuivat hyvälle (siis ihan vain puhtaalle) ja olivat pehmeitä. Heräsi tosiaan kysymys, miksi pesemme pyykkejämme kaikenlaisten myrkyllistenkin kemikaalien avulla, kun myrkkyvapaita, ihan yhtä tehokkaita, tapoja on olemassa? Tosiasiassahan nykypäivänä pestään lähes puhdasta pyykkiä, mitä nyt hentoa hienhajua voi paidankainalosta tuoksahtaa. Tahroja toki tulee aina, mutta niihin voi sitten laittaa hiukan tehokkaampia aineita paikallisesti. Yksi viisi vuotta paidassa muhinut kestotahra ei kyllä lähtenyt ecoballsienkaan mukana tulleella tahranpoistoaineella pois (nokitahra), mutta kokeillaan vielä sappisaippuaa, josko sillä lähtisi. Luulen tosin, että tuo tahra on jo enemmänkin paidan ominaisuus kuin jotain mitä voisi saada siitä pois...

Ekopallerot - Ecoballs

 Löysin ilokseni näitä pyykinpesuun tarkoitettuja ekologisia pyykkipalloja jo ihan lähimarketista. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että pitäisi kokeilla niiden pesutehoa ja sitä luvattua pitkää käyttöikää (yksi pakkaus riittää 150 pesuun), nyt kun tavallisella kauppareissulla löytyi kaupan hyllyltä tämä tuote, niin pakkohan se oli ostaa.

Ecoballsin toimintatapa on perustuu siihen, että palloista vapautuu negatiivisia ioneita veteen laitettaessa. Ne nostavat vedden pH-arvon yli kymmeneen, jolloin vesimolekyylit aktivoituvat ja heikentävät vaatteen ja lian välistä sidosta (lika irtoaa vaatteista). Korkea pH-arvo tappaa myös kaikki bakteerit. Ecoballs-pallot ovat myös anti-allergeenisia ja sopivat loistavasti herkällekin iholle.Vaikeita tahroja, kuten marjatahroja, suklaata, kahvia tai verta pallot eivät poista, mutta ratkaisuksi tähän on olemassa loistava tuote - sappisaippua, jota sitäkin saa useimmista marketeista. Myös noiden Ecoballsien mukana tulee erillinen tahranpoistiaine.

Ainesosalista:

• Anionisia pinta-aktiivisia aineita > 25 %


• Kalsiumkarbonaattia > 29 %


• Natriumkarbonaattia > 17 %


• Natriummetasilikaattia > 4 %

Ainesosat luokitellaan kemikaaleiksi, mutta ne ovat paljon miedompia kuin tavallisissa pesujauheissa. Niitä ei myöskään pidetä myrkyllisinä eikä ympäristölle haitallisina. Ainesosat luokitellaan oksidimineraaleiksi ja ne ovat luonnossa hajoavia. EcoBalls-palloissa ei ole lainkaan optisia valkaisuaineita.

 

Vettä säästävää ohjelmaa ei voi käyttää näitä palloja käytettäessä, mutta huomattavaa on myös se, että erillistä huuhtelua ei tarvita, sillä pesupelleteistä ei irtoa mitään aineita jotka voisivat jäädä koneeseen tai vaatteisiin. Kuumia lämpötilojakaan ei tarvita, 30-60 astetta on sopiva pesulämpötila.

 

Tänään sitten testataan tuota kyseistä tuotetta. Toivon todella, että toimii vähintäänkin yhtä hyvin kuin tavalliset pesuaineet! 

 

Ilmastonmuutos?

 Muuttuuko ilmasto ja millä tavoin seuraavien kymmenien vuosien aikana? Moni varmasti voisi todeta näillä keleillä, ettei ilmaston lämpenemisestä ole tietoakaan. Viime talvikin oli yllättävän kylmä. Toisaalta taas kesällä saimme nauttia hellepäivistä tavallista enemmän, monelle olisi viileämpikin kesä riittänyt.

Tavallisen talliaisen näkökulmasta tuntuisi, että ääri-säät ovat lisääntyneet. Ihan siis vain mutu-tuntumalla ajateltuna. Talvet ovat kylmiä, lunta tulee paljon ja nytkin talvi alkoi yllättävän aikaisin. Kesällä taas on kuivaa ja kuumaa, intiaanikesiä on kohtalaisen usein. Enää ei voi kai sanoa, että Suomen kesä olisi kylmä ja vähäluminen...

Suomen ilmaston muuttumista on tutkittu Ilmatieteen laitoksen FINSKEN-ohjelmassa. Skenaarioiden mukaan Suomen keskilämpötila nousee 2–7 astetta vuoteen 2080 mennessä ja sadanta lisääntyy 5–40 %. Joulu-helmikuun keskilämpötila nousee yläskenaariossa keskimäärin yhdeksän astetta ja alaskenaariossakin melkein neljä astetta. Myös sademäärät lisääntyvät lähinnä talvella.

Sademäärien lisääntyminen on kyllä huomattu jo nyt... toinen talvi peräkkäin kun lunta tulee enemmän kuin tarpeen olisi. Kohta on pihoilla lunta yhtä paljon kuin viime talven lumisimpina kuukausina. Paljonko sitä on vielä luvassa?

Entäpä sitten tuo talvien lämpötila? Pakkastakin on vielä riittänyt, tuleeko tämä muuttumaan seuraavien kymmenien vuosien aikana? Skenaarioissa oletetaan, ettei Suomen ilmastoa lämmittävä Golf-virta heikkene merkittävästi, tällöin siis lämpötilat nousisivat. Jos Golf-virta kuitenkin heikkenisi, Suomen ilmasto jäähtyisi voimakkaasti muuhun maailmaan nähden. Paukkupakkasia olisi siis luvassa, ja niitä vähälumisia kesiä...

Jos tuo muutaman asteen lämpötilan ero ei tunnu paljolta, tai huolestuttavalta, kannattaa sitä verrata 20 000 vuoden takaiseen viime jääkauden huipun keskilämpötilaan, joka oli vain yhdeksän astetta nykyistä alempi. Lämpötilaero riitti peittämään Suomen yli kahden kilometrin paksuisella mannerjäällä.

Me ihmiset vaikutamme ilmastoon monin tavoin. Yleisesti tunnetuin tekijä on varmasti ihmisen ilmakehään päästämät kasvihuonekaasut, jotka sitovat auringon lämpöä ja voimistavat näin kasvihuoneilmiötä. Lisäksi tuhoamme toiminnallamme kasvihuonekaasuja sitovia "nieluja" (valtameret, maaperä ja kasvillisuus).

Tarttis tehrä jottai ennenkuin tämä on todellisuutta...

- Kuivat alueet kuivuvat entisestään, kun taas kosteilla alueilla sateet lisääntyvät voimakkaasti.

- Rankkasateet ja tulvariskit lisääntyvät, kun taas esimerkiksi Aasiassa yli miljardia ihmistä koskeva vesipula pahenee.

- Trooppisten myrskyjen määrä ja voima lisääntyvät ja myrskyt yleistyvät alueilla, joilla ne aiemmin ovat olleet harvinaisia.

- Merenpinta nousee voimakkaasti

Kiitollisena

Kiittäen ja kunnioittaen menneitä ja vanhempia sukupolvia siitä, että saan elää vapaassa, itsenäisessä, Suomessa. Muistoissa tänään oma vaarini, joka vietti rintamalla lähes viisi vuotta elämästään, ja joka tämän jälkeen eli muistoissaan päivittäin sodan hetkiä. Muistan myös mummuani, joka palveli kotirintamalla pitäen huolta läheisistään ja kaikista jotka apua tarvitsivat. Ilman heitä, eläisimme toisenlaista todellisuutta...

Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois. Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kuin itse taivahan kansi sois. Yön vallat aamun valkeus jo voittaa, sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa.

Oi, nouse Suomi, nosta korkealle pääss' seppelöimä suurten muistojen. Oi nouse Suomi, näytit maailmalle sä että karkoitit orjuuden. Ja ettet taipunut sä sorron alle, on aamus alkanut, synnyinmaa.

  

Tunteiden tulkki

 Törmäsin mielenkiintoiseen uutiseen eräästä Yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta. Siinä yliopistotutkinnon suorittaneita ja vähemmän koulutettuja pyydettiin tunnistamaan ihmisten tunnetiloja. Havaittiin että korkeammin koulutettujen ja varakkaammista perheistä tulevien oli vaikeampaa  tunnistaa kuvien ihmisten tunnetiloja kuin vähemmän koulutettujen ja ns. alemmasta yhteiskuntaluokasta tulevien.

Kokeessa muodostettiin myös tilanne, jossa hyväosaiset olivat tilapäisesti  alhaisemmassa sosiaalisessa asemassa, tässä tilanteessa heidän kykynsä lukea toisten tunteita parani.

Olen usein mietttinyt, miksi tuntuu välillä siltä että mitä pidemmälle kehityksessä mennään ja mitä paremmissa oloissa ihmiset elävät, sitä kovemmat arvot nousevat esiin. Onko tässä joku selitys sille? Hyväosaiset eivät koe itse tarvitsevansa muita ihmisiä, joten heidän kykynsä tulkita muiden tunteita ja samalla myös kokea empatiaa pienenee. Huonommassa asemassa olevat taas tarvitsevat muita ihmisiä, joten muiden ihmisten tunteiden tulkitseminen nousee merkitykseltään suuremmaksi.

Juontaako tästä ihmisen ominaisuudesta kaikki ne kovalta tuntuvat kommentit esimerkiksi työttömien kohdalla? "Hankkisivat töitä, eivätkä vain eläisi yhteiskunnan kustannuksella". Tai kommentit pakolaisista? "Tullaan tänne meille ja nostetaan meidän maksamilla verorahoilla taattua sosiaaliturvaa". Tai kohdatessamme alkoholisoituneen ja elämässään syrjäytyneen ihmisen... "Itsehän on pulloon tarttunut!" Minne katoaa ihmisen kyky nähdä kokonaisuuksia ja asettua toisen asemaan?

Voimmeko aidosti kohdata ihmisen, jos koemme olevamme jotenkin muita parempia?  Onko toisen ihmisen osaan asettuminen kenties jotain, mitä pitäisi pitää aktiivisesti esillä esimerkiksi Suomessa - elämmehän hyvinvointivaltiossa?

Vai olisiko ratkaisu ehkäpä se, että keskittyisimme enemmän siihen, mikä meitä ihmisiä yhdistää, kuin siihen mikä meitä erottaa. Jospa nostaisimme katseemme omasta navastamme ja katselisimme aidosti ympärillemme. Toinen toistaan tarvitsee, vaikka oma sosiaalinen asema olisi mikä tahansa...

Pieni askel ihmiselle

 Ekologisuus ja ympäristötietoisuus on nykyään kovasti esillä. Silti tuntuu, että iso osa ihmisistä kokee sen haastavana omalla kohdallaan. Ajatellaan usein, ettei omilla ratkaisuilla tai teoilla ole merkitystä kokonaisuutta ajatellen. Miten yhden ihmisen valinnat voisivat vähentää kasvihuonekaasujen määrää tai energiankulutusta sellaisia määriä, että se oikeasti merkitsisi jotain?

Kuitenkin tosiasia on se, että iso osa päästöistä syntyy juuri yksilöiden kulutustottumuksista. Mitä enemmän on siis ihmisiä, jotka kiinnittävät huomiota hankintoihinsa ja toimiinsa ympäristön hyväksi, sitä enemmän sillä on vaikutusta. Ja paras tapa vaikuttaa on olla itse tekemässä ja myös omalla esimerkillään opastamassa muita.

Tästä kumpusikin ajatus liittää myös omaan blogiini "eko-osio". Jospa itsekin pitäisi esillä helppoja tapoja olla mukana vähentämässä ympäristön kuormitusta.

Aloitetaan kasvihuonepäästöistä. Vaikka ei vielä tiedetä, kuinka suuri merkitys kasvihuoneilmiön voimistumisella on ilmastoon, niin tiedetään, että ilmasto on muuttumassa nopeammin kuin kertaakaan yli 10 000 vuoteen. Tällaiseen muutokseen ei maapallon ekosysteemi ehdi sopeutua. Miten siis voisin omalta osaltani olla hillitsemässä kasvihuonepäästöjen syntymistä?

Energiatuotannon päästöt:

- Lämmitän vain sen verran kuin on tarpeen. Sopiva huonelämpötila on n. 20-22 astetta. Käytän uusiutuvia energialähteitä kuten ekosähköä, puuta tai maalämpöä.

- Säästän sähköä enkä pidä sähkölaitteita tai valoja turhaan päällä.

Liikenteen päästöt:

- Jätän auton kotiin, jos on mahdollista kävellä, pyöräillä tai käyttää julkisia kulkuneuvoja.

- Talvisin käytän wepastoa/lohkolämmitintä - en aja kylmällä moottorilla (päästöjen osalta viisi kilometria kylmällä moottorilla ajoa vastaa n. 600 kilometriä lämpimällä moottorilla ajettua matkaa)

- Suosin Suomalaista ruokaa. (Ruuan kuljettamiseen kuluu paljon energiaa)

Jätehuollon päästöt:

- Vältän ylimääräisen jätteen syntyä. Ostan tuotteita, joita ei ole pakattu useaan kääreeseen ja muovilaatikkoon.

- Lajittelen biojätteen kompostiin tai biojätteen kierrätykseen. (biojätteen mädäntyessä kaatopaikoilla syntyy metaania, joka voimakas kasvihuonekaasu)

- Ostan kestäviä tuotteita. Selvitän jo tavaraa hankittaessa sen huolto- ja korjausmahdollisuudet.



... ja maailma pelastuu ... ;)

Kalentereista ja luukuista

 Tänään alkoi joulukuu, monet saivat avata kalenterista ensimmäisen luukun. Minä olen niin onnekas, että omistan adventtikalenterin, tänään aukesi siis jo neljäs luukku.

Vaikka olen jo ihan aikuinen, tai oikeastaan nuori aikuinen (jotka ovat usein vakavamielisempiä kuin "vanhat aikuiset"), minusta on edelleen mukavaa omistaa joulukalenteri. Parhaat kalenterit ovat mielestäni sellaisia, joissa on joku kaunis kuva, ja jokaisen luukun takaa tuo kuva ehkä vähän muuttuu ja samalla luukun alta paljastuu pieni pala tarinaa. Pidin näistä kuvakalentereista jo lapsena. Muistelen, että jonain vuonna sain ison kuvakalenterin, jossa oli isot luukut ja niiden takana aina ihan kunnon pätkä jännittävää tarinaa ja siihen liittyvä kuva. Seuraavan luukun avaamista todellakin odotti, ja mieli olisi tehnyt avata kaikki luukut kerralla. Mutta maltoin aina odottaa seuraavaan päivään, sillä en halunnut pilata itseltäni tuota jännityksen iloa (ja eihän tarinaa olisi riittänyt jouluksi asti, jos olisin lukenut sen heti ensimmäisenä päivänä...)

En muista lapsuuteni jälkeen törmänneeni ihan tuollaisiin kalentereihin. Onkohan se sittenkin ollut vain unta...

Tarrakalentereista ja suklaakalentereista en koskaan oikein pitänyt. Tarrat tuli lätkäistyä vain johonkin (seinään?) ja suklaakin oli pahaa. Kauheimpia kalentereita olivat ne, joista tuli joku pieni muovinen "lelu" joka luukusta. Lelut menivät suoraan roskikseen. Nykyään kun kaupoissa kiertää, niin tuntuu että suurin osa kalentereista on suklaakalentereita, pieniä kuvakalentereita näkyi ehkä Suomalaisessa kirjakaupassa. Krääsäkalentereita en onnekseni ole nähnyt enää... vai osaanko jo ummistaa silmäni asioilta joista en pidä?

Suomen lähetysseuran adventtikalenteri on aika lähellä tuota ajatustani "oikeanlaisesta kalenterista", joten olen aivan tyytyväinen tämänhetkiseen adventtikalenteriini :) Siipalleni ostin Partion joulukalenterin, ja huomasin juuri että vaikka siitä löytyi luukut ensimmäisestä adventista alkaen, niin joulupäivän luukku puuttuu! On siis vain 24 asti luukkuja... onko tämä yleistäkin?

Tiedänhän kyllä, että Suomessa on tapana juhlia vain aattoa, eikä itse juhlapäivää ollenkaan (se menee kenties potiessa jotakin "oloa"?), mutta että jouluakaan ei enää aaton jälkeen odoteta? Vai eikö luukkua ole siksi, että juuri silloin 25. päivä tuo odotus loppuu ja se varsinainen lahja saadaan?

Monenlaisia joulunodotuskalentereita on siis olemassa, jokaiselle joulunviettäjälle.