Toisinaan eteen tulee niitä päiviä, jolloin tuntuu että mikään ei onnistu tai kaikkialla tulee vastaan outoja esteitä tai hankalia tilanteita. Olen aina ajatellut, että ihminen lopulta aiheuttaa näitä huonoja päiviä ihan itse. Kun yksi asia menee vikaan muuttuu oma toiminta niin, että toinenkin menee, samalla kun itse kääntää pienetkin vastoinkäymiset, joihin ei ehkä muuten kiinnittäisi huomiota, isoiksi ja läpipääsemättömiksi.
Nyt voin myöntää, että aina ei kyse ole edes omasta asenteesta. Tänään olen ollut lievän kaaoksen pyörteissä, tuntuu että outoja tilanteita tulee vastaan mitä yllättävimmissä paikoissa. Aamu alkoi työkaverin soittaessa "oletko tulossa-puhelun". 10 minuuttia aikaa tilaisuuden alkuun ja minä makasin yöpaidassani omassa sängyssä. Paniikki. Tässä astuu oma toiminta kuvioihin ja hätäisesti ajoin väärään paikkaan. Kun lopulta löysin oikean paikan, olin jo puolituntia myöhässä. Otti koville, sillä en IKINÄ ole myöhässä.
Sain hoidettua aamuisen yllätystyön ja matkasin takaisin kotiin aamusuihkuun. Kertasin varmuuden vuoksi loppupäivän ohjelmaa ja kotiin päästyäni olin jo hyvällä mielellä. Minulle jäi vielä aikaa käydä syntympäivälahjaostoksilla...
Suuntasin ensimmäiseen kultasepänliikkeeseen ja kerroin millaista lahjaa olin vailla. Valikoimaa löytyi ja osasin jopa valita niistä mieleiseni. Valitettavasti kaiverrusta ei ollut mahdollista saada tällä aikataululla, mutta se ei juuri harmittanut, nehän voi hoitaa myöhemmin. Kun myyjä testasi valitsemaani esinettä (no kai sen voi tässä kertoa, ehkäpä en pilaa yllätystä..) hopeista Zippoa, hänellä oli kädessään käsipaperia joka tietenkin leimahti tuleen. Hän yritti taltuttaa tulta myyntitiskillä kääntelemällä paperia ja taputtelemalla. Ei onnistunut. Viskasi tulet lattialle ja tallasi päälle, tuli loimusi edelleen. Jäin vahtimaan tulta myyjän kiiruhtaessa hakemaan jotain nestettä (tuli takaisin ikkunanpesunesteen kanssa). Kun viimein saimme tulen sammumaan, oli kultasepänliike täynnä savua. Seuraava pelko oli, että palovaroitinkin huomaa sen. Olin melkein varma, että millä hetkellä hyvänsä saisimme kylmän suihkun katossa olevista sprinklereistä.
Kun astelin savunkatkuisesta liikkeestä ulos (onneksemme kuivana), mietin että mitähän seuraavaksi. Vastoinkäymisiä sen kummemmin odottamatta jatkoin päivääni virkeällä mielellä, näin pienestä ei lannistuta. Huomasin kuitenkin että autoni sivupeiliä oli kolhittu ja työpaikalla työvälineeni ei toiminut kunnolla aiheuttaen pientä päänvaivaa ja lisätyötä.
Päätin kuitenkin, että en anna moisten asioiden vaivata ja ainakin vielä on itsellä kohtalaisen hyvä mieliala. Ehkäpä se on monissa "huonon päivän"-tapauksissa oma asenne joka ratkaisee sen, kuinka huono siitä päivästä lopultakin tulee? Melkein jännityksellä odotan vieläkö minulle on tulossa jotain erikoista tapahtumaa tälle päivälle... nyt sen voisi ottaa vastaan hymynkare huulilla. Jonain toisena päivänä voisi nyt olla ärtynyt ja masentunut mieli, vaan ei nyt! Onhan ulkona kuitenkin kaunis sää ja sain vihdoinkin hommattua rakkaalle lahjan. :)
Kun pohdin tarkemmin tätä päivää, ja omaa suhtautumistani siihen, huomaan jälleen kerran että suurimman osan aikaa olen todella kärsivällinen ja suhtaudun rauhallisesti erilaisiin tilanteisiin. Vaikka aamupaniikissa meinasi mennä housutkin väärinpäin jalkaan, niin sain hetken kuluttua koottua itseni. Toistin muutaman kerran hiljaa mielessäni "nyt rauhallisesti vaan, kiireellä et ole perillä yhtään sen aikaisemmin". Alkuharmistuksen jälkeen mieli palasi nopeasti normaaliksi ja pystyin keskittymään taas toimiini.
On myös niitä hetkiä, jolloin reaktioni olisi ollut täysin toisenlainen. Olisin saanut raivokohtauksen tai vaipunut syvään epätoivoon itkien kaikille kurjaa elämääni. Tosin silloin en tunne olevani täysin oma itseni, ja veikkaan että niinä hetkinä puhuvat enemmänkin hormonit kuin se oikea sisäinen minä. Ja juuri ne negatiiviset ja äärimmäiset reaktiot usein aiheuttavat sen, että ongelmat seuraavat toisiaan. Ja viimein jopa se, että unohdat huulirasvan laukustasi kotiin, voi olla elämän ja kuoleman kysymys... "kaikki ovat minua vastaan ja mikään ei onnistu".
Tässä vielä esimerkki siitä, kuinka kaikki voi mennä pieleen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!