In case of emergency - turhaa vai ei?

Intterneetin syövereistä bongattua. Joskus voi olla ongelmallista elämä. Mietin tässä vain, että kohta vaikeutuu ihmisten auttaminen - kun ei mitään saa/voi tehdä sen pelossa että tulee syyte - että onko pian yleinen neuvo se, että kävele ohi. Mistä sitä tietää vaikka saisi seksuaalisesta häirinnästä syytteen annettuaan tekohengitystä naispuoliselle ihmiselle. Ei kai sitä voi tuntemattomana tajuttoman ihmisen rintoihin tarttua... Ai miksi tällaisia mietin? No siksi koska...


Aloittaja kyselee: Onko ICEt kännyköissä kunnossa?
Rouva: Mulla tarvii koodin voidakseen käyttää puhelinta. Ainoastaan hätäpuhelun pystyy soittamaan ilman sitä.
Nainen: Asetuksista saa pois koodit   Ja jos luuri hukkuu niin etänä voi tyhjentää, paikallistaa tai lukita puhelimen..
Rouva: Saa tietysti, koska sieltä ne on sinne laitettukin. Mä en pidä siitä, että vieraat tutkii mun luuria. Siksi siihen on laitettu se esto. Ne tiedot mitä viranomaiset musta tarvii löytyy lompakosta. Se riittää ihan hyvin. Mun mielestä nämä ICEt on turhaa vouhotusta. Viranomaiset tietää kyllä ne lähiomaiset, ei ambulanssikuskien tarvitse päästä urkkimaan kenenkään puhelimia.
Nainen: Ulkomailla lääkärit ei tiedä sun lähiomaisia!!
Rouva: Eikä lähiomaiset osaa ulkomaan kieliä, joten aika sama. 
Nainen2: ICE ei ole turhaa. Viranomaiset eivät välttämättä tiedä omaisia, ei välttämättä tiedä edes kuka sinä olet. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Mitä, jos oletkin jossain vieraalla paikkakunnalla ilman sitä lompakkoa, jossa ne tärkeät tietosi ovat...  Mä ainakin haluan, että jos mulle sattuu jotain, niin omaiseni saavat siitä tiedon, vaikka sen ICEn avulla. Paljon ei maksa vaivaa laittaa ICE tärkeiden numeroiden yhteyteen. Tietysti, jos siellä puhelimessa on jotain synkkääkin synkempää salaisuutta, niin sitten on ikävää, jos joku ulkopuolinen puhelinta urkkii, mutta henkilökohtaisesti ei onneksi sellaista ongelmaa ole.
Rouva: Mitä sanoo tietosuojalaki siitä, että tuntemattomat tutkivat puhelimia ilman lupaa?
Nainen3: "Die alone and get finally rest?" No, jokainen laittakoon tai olkoon laittamatta. Kukin tavallaan. Vai oliks tää provo...?

Lopuksi vielä haluan sanoa että...
Minulla ei itselläni ole ICE numeroa kännykässäni. Se johtuu siitä, että olen saamaton, ja ajatellut, että suomessa osataan etsiä sanaa "Äiti". Vaan olisihan se helppo laittaa sama numero vielä ICE:lläkin. Ei olisi tullut mieleenkään se, että jotenkin harmittaisi jos pelastusmiehet tai -naiset minun puhelintani selaisivat. Tuskin ne sitä huvikseen ränkkäisivät ja tekstiviestejäni (ikealta yms.) lukisivat.

Iso - isompi - isoin

Huomaan tulleeni vanhaksi kalkkikseksi, kielipoliisiksi ja juuri sellaiseksi happamaksi tyypiksi, jota ärsyttää kaikki. Tai no, ei nyt ihan kaikki, mutta esimerkiksi se, että kielenkäytön ammattilaiset (mm. toimittajat) eivät tunnu aina osaavan suomen kieltä.

Nykyään kuulee ihan jatkuvalla syötöllä käytettävän valtakunnan eri medioissa lauseita joissa "alkaa tapahtumaan" erilaisia asioita. Jossain alkaa satamaan ja jossain joku ihminen alkaa painostamaan toista. Huomaako kukaan tässä ärtymisen aihetta? Minä huomaan... se tulisi olla "alkaa tapahtua" tai "alkaa sataa". Minua alkaa toden teolla harmittaa.

No, oikeastaan alan jo hiukan tottua tuohon yllä esittelemääni ongelmaan. Mutta nyt on löytynyt uusi ärsytyksen aiheuttaja. Onko kukaan muu huomannut, että sana "suuri" on kokonaan hävinnyt toimittajien ja yleisestikin ihmisten kielestä? Kaikki on isoa, ja jos on oikein isoa niin se on sitten sitä isointa. "Mikä on ollut isoin ongelma?" Minulla itselläni on sellainen mielikuva, että meille koulussa opetettiin sanan iso taivutus "iso, suurempi, suurin" tai tietenkin voi myös olla suuri, suurempi, suurin. Sanaa "isompi" ei saanut edes käyttää ja "isoin" oli jo hyvä syy reputtaa äidinkielen aineessa. Tämä oppi on jäänyt päähäni niin hyvin, että korvaani särähtää erilaissa medioissa kuulemani/näkemäni "isottelut". Mahtoiko tuo sääntö olla jokin minun oman opettajani fiksaatio? Onko tällaista sääntöä edes ollut koskaan? Onko sana "suuri" bannattu?

Olen hämmentynyt, hiukan ärtynyt ja ihmeissäni. Kuka voisi valottaa asiaa?

Aika kuluu - mitä kuuluu?

Elämäni menee aina jotenkin kausissa. On vauhdikkaita kausia, jolloin jaksaa rynnistää paikasta toiseen, olla sosiaalinen ja kiinnostunut kaikesta. On rauhallisia kausia, jolloin tekee mieli vain olla kotona ja keskittyä omiin juttuihin - tai telkkarin tuijottamiseen. On kausia, jolloin kaikki vapaa-aika menee käsitöihin, on kausia jolloin kaikki vapaa-aika menee lukemiseen. On kausia jolloin jaksaa kirjoittaa blogiin kaikesta siitä, mitä pään sisällä liikkuu, ja joskus taas pohdinnat jäävät pään sisälle (tai ulostautuvat puolisolle eräänlaisina saarnoina).

Nyt on kausi, jolloin työt väsyttävät, vapaa-aika (se vähäinen) menee käsitöihin ja raha-asioista huolehtimiseen sekä surkutteluun. Tuntuu, että tämä kausi värittyy sillä, että otan kaikkien muiden murheista ainakin puolet itselleni - suren vieraiden ihmisten kuolemia, sairauksia ja muita ongelmia. Siis en vain harmittele ja "elä rinnalla", vaan konkreettisesti itken ja suren.

Alakulo ja masennus - se on siis syksy taikka alkutalvi nyt!

Olen kyllä edelleen kiinnostunut maailmanmenosta ja kaikesta mitä tapahtuu ja herättää keskustelua. Mutta ehkäpä kerään ajatuksiani jonnekin pääkopan pöytälaatikon alimmaiselle hyllylle, ja koitan löytää ne sitten, kun taas blogikirjoittelu tuntuu mielekkäältä.

Nyt keskityn joululahjaneulontoihin - tänä vuonna luvassa läheisille pehmeitä paketteja ja ihan itse tehtyjä. Kun on rahassa tiukkaa, tulee kai annettua ne parhaimmat lahjat... itsetehtyä, suoraan sydämestä!