24 yötä jouluaattoon.
Miksi lasken öitä nimenomaan jouluaattoon, enkä jouluaamuun? Liittynee siihen, että me suomalaiset vietämme suurimman juhlan juuri aattona eikä varsinaisena juhlapäivänä. Monesti tuntuu, että kun vihdoin päästään siihen juhlaan asti, onkin juhliminen jo ohi.
Jouluaattoiltaa oikeastaan odotan eniten, sitä että pääsee yökirkkoon laulamaan "Jouluyö, juhlayö..." ja kumartamaan yhdessä paimenten kanssa sitä pientä lasta, joka säteilee valoa, iloa ja rauhaa. Joskus minusta tuntuu, että jokainen pieni vauva säteilee tuota samaa... ehkäpä vastasyntyneessä viattomassa lapsessa on Jumala kaikken lähimpänä.
Vastasyntynyttä miettiessäni, tuli korvaani kuin varkain yksi mielestäni kauneimmista joululauluista - Taivas sylissäni. Sitä on vaikea kuunnella ilman kyyneleen vierähtämistä silmäkulmaan.
...tuubista tuo löytyi alkuperäiskielellä...
Suomennoksen tähän lauluun on tehnyt Pia Perkiö:
Keneltä sai tähden tuo katse pienokaisen?
Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten?
Kuka solmi kruunun nyt sinun hiuksillesi?
Viisaat kuka johti luokse rakkaan lapseni?
Olet tosten kaltainen?
Lapsi lupauksien?
Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten?
Miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?
Ken toi kyyneleitä jo silmiin pienokaisen?
Miksi äitiin tarraudut nyt niin vavisten?
Varjot toistaa sen nyt: enkeli on mennyt.
Kaiken kauniin muistan, vaikka en voi ymmärtää.
Olet toisten kaltainen...
Täällä kaikkiin päiviin tuo ilo taivaallinen,
lempeyttä, rakkautta silmiin ihmisten.
Sanat, jotka kuulin, ne unohdu ei koskaan.
Vaikka mitä tulkoon, niistä aina voimaa saan.
Olet toisten kaltainen...
Keneltä sai tähden tuo katse pienokaisen?
Betlehemin yllä loistaa tähti ikuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!