X-tehdas - tuotetaan määrittelemätöntä "sitä jotakin".

Musiikkia työkseni ja harrastuksekseni tekevänä, minua kiinnostaa kaikenlainen musiikkiin liittyvä. Katsoinpa siis myös tätä Suomeenkin rantautunutta X-factoria. Ajattelin alkuun, kuinka mahtavaa on, että viimeinkin myös ryhmät voivat osallistua, eikä yläikäraja ole estämässä hieman kypsempää materiaalia osallistumasta.

Idea on hyvä, ainakin paperilla. Toteutus tuntuisi jotenkin ontuvan. Mikä on tämä X-ominaisuus jota nämä suomalaiset tuomarit etsivät. Ei ilmeisesti ainakaan laulutaito? Toisinaan valinnat tuntuvat erittäin epäloogisilta. Joku karaoke-tasoinen laulaja valitaan kehuilla mukaan (tuomarit ilmeisesti sulkivat tässä tapauksessa korvansa epäpuhtauksilta ja sävellajin puutteelta) kun taas selkeästi hyviä laulajia käännytetään pois tämän "x-ominaisuuden" puutteen takia.

Noin yleisesti ottaen päätökset ovat olleet ihan järjellä ymmärrettävissä, mutta viimeisin jakso sai kyllä ihmettelemään. Etsin jopa kyseisen sarjan formaattiselostusta netistä selvittääkseni onko tarkoitus löytää keskivertoja jotka mahdollisesti kehittävät taitojaan ilmiömäisiksi ja samalla jättää niitä parhaimpia pois. En kuitenkaan löytänyt formaatista sellaista kohtaa.

Täytyy siis vain tunnustaa, että oma käsitykseni lavakarismasta ja "siitä jostakin" on kovin erilainen kuin Lindalla, Gugilla ja Rennellä. Ehkäpä johtuen osaksi siitä, että itse arvostan suuresti myös sitä taitoa ja lahjakkuutta. Vai olenko tosiaan täysin puusilmä?

Kaipaisin tuomaristoon kyllä edes yhtä laulajaa... ehkäpä hyvä - vaikkakin vielä kehittymätön - laulumateriaalikin saisi hiukan enemmän arvostusta.

Nöf-piikki

Kävin eilen ottamassa vastaan piikin käsivarteen. Sikaflunssaa torjumassa siis, ja osallistumassa tähän "yhteiseen ponnistukseen" saada koko suomen kansa rokotettua (tai ainakin suurin osa). Oli tietynlaista urheilujuhlan tuntua seistä yhdessä jonossa monista, terveyskeskus puolillaan ihmisiä, jotka ovat siellä suurinpiirtein samasta syystä kuin itsekin.

Minulla on ollut jokseenkin välinpitämätön asenne koko rokotetta kohtaan, tulee jos on tullakseen - ajattelu on enemmänkin minun heiniä. Toisaalta, miksipä ei kävisi ottamassa rokotetta, kun sen nyt aivan ilmaiseksi saa, ja kohtuullisen pienellä vaivalla. Eihän siinä mitään häviä.

Toisaalta oli hassu tunne seistä jonossa aamulla ennen töitä. Rokotteesta ja sikainfluenssasta on puhuttu ja panikoitukin niin kauan, että kun vihdoin haet rokotteen, se menee puolihuomaamattomasti viiden minuutin jonotuksella. Siitä sitten takaisin arkeen. Kyllähän sitä nyt olisi jotain enemmän odottanut... vaikka parempi näin!

Onneksi voin sentään verailla "sotavammojani" muiden kanssa. Itselläni nimittäin tuli tuo piikitetty käsi erityisen kipeäksi. Enpä muista milloin viimeksi olisin valvonut yön käsikivun takia. Tuskin koskaan. Näköjään hetken tuo rokote jaksaa minuakin muistuttaa olemassaolollaan. Ihmisethän haluavat aina vertailla kipujaan, kerrankin minulla on jotain mitä lyödä pöytään.

Jos saa vähän heittäytyä hölmöksi ja vitsailla sairaudella, niin pienellä kaiholla kyllä ajattelen nyt sikaflunssaa. Siinäpä taas yksi tauti jota minun ei enää pitäisi olla mahdollista ainakaan tässä aallossa sairastaa. Jäänkö nyt yhtä kokemusta köyhemmäksi?

Uusi vuosi - uusi elämä?

 

Paulo Coelho (bloginikin innoittaja) herätti minut jälleen kerran muistamaan miksi olen tehnyt tietynlaisia ratkaisuja elämässäni. Juuri kun nuo viimevuotiset ratkaisut alkoivat jälleen muistuttaa itsestään näin vuoden vaihteen kunniaksi.

Close some doors today. Not because of pride, incapacity or arrogance, but simply because they lead you nowhere ( Cierre algunas puertas hoy. No por soberbia, incapacidad o arrogancia, sino porque no conducen a ninguna parte)

Viimeistään nyt on aika sulkea tiettyjä ovia lopullisesti. Ne eivät enää johda mihinkään. Keskityn koko sielullani uusiin oviin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin. Mielestäni olen hyvässä alussa jo, ja olen jo puoliksi astunutkin yhdestä ovesta sisään. Elämä näyttää kaikin puolin valoisalta ja tasapainoiselta. Olen onnellinen yksityiselämässäni ja työelämäkin heittää eteen haasteita, vaikkakin juuri nyt kun on lunta, pakkasta, pimeää, ei tahdo löytyä voimia vastaamaan kaikkiin haasteisiin yhdellä kertaa.

Odotan kuitenkin innolla tulevaa.. en pelolla, niinkuin ennen. Sydän on enää harvoin sykkyrällä, ja silloinkin aivan eri syistä kuin ennen.

---Jouduin myös pakon edessä luopumaan vanhasta rakkaasta sivupohjasta.. mutta olkoon tämä sivupohjan muutoskin yhtenä esimerkkinä vanhan väistymisestä muutoksen edessä.---