keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Voiko se olla kevätväsymys?



Se on taas se aika vuodesta kun melkein jokaisessa kahvipöytäkeskustelussa aiheeksi nousee väsymys. Töissä sitä tuntuu olevan lähes jokaisella enkä tosiaan itsekään ole poikkeus. Kevätväsymystä ilmassa? Mistä sitten tietää onko kyseessä juuri kevätväsymys, vai kenties jotain muuta?


Kevätväsymyksen yleisiä oireita



  • väsymys

  • normaalia suurempi unen tarve, mutta samalla saattaa esiintyä univaikeuksia

  • olo on huonompi aamulla

  • alakuloisuus ja raskasmielisyys

  • aloitekyvyttömyys ja haluttomuus

  • itkuisuus

  • himo hiilihydraattipitoisiin ruokiin

  • rakkaudeton, tyhjä olo

  • tarve olla yksin surun ja syyllisyyden tunne

  • huono itseluottamus

  • tunteettomuus

  • pelokkuus

  • närtyneisyys

  • levottomuus

  • toivottomuus tulevaisuuden suhteen

  • vaikeus tehdä päätöksiä

  • innostuksen puute


Omasta (erittäin amatöörimäisestä näkökulmasta käsin) nuo kaikki voisivat olla merkkinä myös masennuksesta. Tai kenties työuupumuksesta. Ja sitä kai se kevätväsymyskin voi tavallaan olla. Iltalehden artikkelissa tulikin vastaan pätkä, joka hiukan selventää mistä kevätväsymyksessä oikein on kyse. (Iltalehti) Lainaan siitä pätkän myös tähän:


SAD (seasonal affected disorder) on tunnettu ongelma maissa, joissa on pitkä auringoton ajanjakso. Valon vähyys tai puute voi esiintyä väsymyksenä, haluttomuutena tai depressiona. Valon määrän lisääntyessä keväisin hormonitasapaino muuttuu. Joillakin henkilöillä tämä saattaa aiheuttaa sopeutumisvaikeuksia.


Tunnetun unihormonin, melatoniinin, erityksellä sekä aivojen välittäjäaineiden serotoniinin ja dopamiinin tasoilla uskotaan olevan yhteyttä kevätväsymyksen syntymiseen. Serotoniini nostaa mielialaa, ja dopamiini vaikuttaa motorisiin toimintoihin.


Raskas, pimeä ja energiaa vienyt talvikausi on myös mainittu yhtenä tekijänä. Työn aiheuttama stressi esimerkiksi alentaa tuntuvasti energiatasoa. Verot liikaa energiaa kuluttavasta elämästä maksetaan keväisin.


Pitää toki myös huomioida, että kyse voi olla jostain muustakin kuin kevätväsymyksestä. Siksipä olisi tärkeää hakeutua tutkimuksiin, jos on epäilystä siitä että kyseessä voisi olla esimerkiksi vakava masennus. Väsymys on siis jotain aivan muuta kuin masennus. Ja jos mielialat tuntuvat heittelevän ylös ja alas kovastikin kausiluontoisesti, ei bipolariankaan mahdollisuutta kannata jättää pois laskuista.


Mistä tiedän onko kyse kevätväsymyksestä?


Kärsit luultavasti kevätväsymyksestä jos...



  1. Oireet toistuvat usean vuoden ajan peräkkäin, ja niillä on selvä yhteys tiettyyn vuodenaikaan. Oireilla ei ole yhteyttä ulkopuolisiin stressitekijöihin (esim. työhön tai opiskeluun).

  2. Oireet paranevat (tai pahenevat) tiettynä vuodenaikana.

  3. Viimeisen kahden vuoden aikana on ilmennyt kaksi selkeää väsymysjaksoa, jotka liittyvät tiettyyn vuodenaikaan (oireita ei ole muina aikoina).


Omalla kohdallani voin allekirjoittaa suurimman osan oireista sekä kevätväsymyksen tuntomerkeistä. Toisaalta on erittäin vaikea sanoa mikä vaikutus työstä aiheutuvilla stressitekijöillä on keväisiin alakuloihin ja väsymyksiin. Voihan se olla, että keväisin vain on enemmän hommaa kuin muulloin... vaikka en löisikään vetoa sen puolesta.


Joskus kyllä tuntuu siltä, että kärsin talvi- ja kevätväsymyksestä... puolikas vuodesta menee siis vähän alakuloisemmissa merkeissä kuin loppuaika. Siis kesää odotellessa!

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Eteenpäin, sano mummo lumessa


Aurinko armas... antaa lämpöään ja valoaan, melkein tässä tulee hyvälle mielellä pelkästään siitä! Viikonlopun aikana pääsin pitkästä aikaa ottamaan välimatkaa töihin ja tähän jokapäiväiseen arkiseen puurtamiseen. Teki kyllä hyvää.


Pari päivää mökillä hyvässä seurassa piristää kummasti. Vaan vaikutus tuntuisi olevan kovin lyhytaikainen, varsinkin kun on töissä paniikkihommia ja stressiä. Tänään on taas se tunne, että jos olisi valinnan varaa, jäisin kotiin peiton alle (tai viettäisin päiväni mielummin vaikka pihalla lunta lapioiden) enkä ajattelisi töitä lainkaan. Mutta tokihan se on töitäkin tehtävä. Ehkä tämän viikon jälkeen pääsen taas ajantasalle työrintamalla ja sen jälkeen otetaankin projektiksi yksityiselämä. Eli eteenpäin, sano mummo lumessa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa taas. Toivoa vielä on!


Vaikka kyllähän tuo viikonloppu teki paljon myös sillä rintamalla. Näki kavereita, ja sai rentouduttua joten omaa kultaakin muisti taas ottaa enemmän huomioon myös viikonlopun jälkeenkin.


Tässä taas huomataan, miten vapaapäivät voivat tehdä ihmeitä. Muistin taas niiden merkityksen. Näin sen pitäisikin toimia!

torstai 18. maaliskuuta 2010

Kuuntele kissaasi!


Olen monesti miettinyt seuratessani kissojen touhuja, että niillä on valtavasti opetettavaa meille ihmisille. Ja ehkäpä sen voisi laajentaa yleisemminkin lemmikeihin, ihminen voisi varmasti oppia jotain eläinten elämäntavasta tai asenteesta.


Itselläni tulee ensimmäisenä mieleen kissojen opetukset, niitä kun asustelee kaksi kappaletta saman katon alla. Maailma menee jatkuvasti  suorituskeskeisempään suuntaan. Kokoajan pitäisi olla ahkera, tuottava, kiireinen, tekemässä jotakin... Mihin se lopulta johtaa? Väsymykseen ja loppuun palamiseen. Pitäisi osata hengähtää välillä, jotta taas jaksaa olla tuottava. Kissat eivät juuri kiireestä välitä, tai tuottavuudesta. Kun hetken seurailee heidän eloaan, näyttää se varsin kiireettömältä ja rennolta. Nukkumisen ja itsensä puhdistamisen välissä vähän syödään, otetaan vastaan hellyyttä ja ehkä joskus kisaillaan kaverin kanssa sekä vahditaan pihamaan lintuja. Mutta nokoset muistetaan ottaa jokaisessa välissä.


Omat kissani yrittävät toisinaan opettaa sitä rentoutta minullekin. Parhaiten sen huomaa kun istahtaa hetkeksi alas, tovin istuttuaan saa päähänsä jälleen yhden asian minkä voisi tehdä/suorittaa/hoitaa, ja juuri sillä hetkellä pomppaa kissa syliin, ottaa mukavimman ja rennoimman asennon minkä suinkin voi ottaa ja alkaa kehrätä. Millään ei raaskisi nousta ja lähteä tekemään sitä "tärkeää asiaa" joka juuri tuli mieleen kun sylissä on uninen, rento ja nautiskeleva kissa. Useimmiten pienen hetken jälkeen nousee tekemisen pakko kuitenkin niin suureksi, että on hätisteltävä kissa pois ja lähdettävä ahkeroimaan.


Toisinaan mietin, pitäisikö sitä kissaa tässä hetkessä kuunnella enemmän. "Nyt rentoudutaan!". Olla vain, ja levätä, ihan rauhassa ja kiireettä. Kyllähän meillä ihmisilläkin pitäisi joskus olla aikaa ihan vaan itselle, rauhoittumiseen ja olemiseen. Rentoutumiseen.