"Lapsia olemme loppuun asti..." T.T. (1947-2010)

 

Lapsia me olemme loppuun asti

Kynttilät käsissä

me kuljemme pimeitä teitä

ja pimeys ympäröi meitä

Hämmennys silmissä

me kuljemme totuuden teitä

ja totuus pakenee meitä

Yksin kuljemme

kaukana kaikista teistä

eikä kukaan ohjaa meitä

Lapsia me olemme loppuun asti

Odotamme ihmettä, petymme

itkemme ja unohdamme

Kutsumme yhtä yksinäistä

hiutaletta talven lumeksi

Lapsia me olemme loppuun asti,

kuljemme kynttilät käsissä,

hämmennys silmissä,

näkemättä tietä liekiltä

- Tommy Tabermann -

Minua hätkähdytti eilisiltana kuulemani uutinen, Tommy Tabermann on kuollut. Hämmentävää, hiljentävää, jotenkin "outoa". Mietin, miten se voi olla mahdollista. Vaikka tosiasia on, että se ei ole pelkästään mahdollista vaan väistämätöntä. Jokaisen kohdalla. Hänen kohdallaan ehkä hieman aikaisemmin.

Tommy ei kuulu lähipiiriini, ei ystäviini, en ole milloinkaan tavannut häntä. Silti uutinen hiljensi ja hämmensi. Ovathan monet hänen runoistaan kulkeneet elämäni matkalla mukana. Iloissa, suruissa, rakkaudessa...

Mielestäni Tommy ei ole kuollut, hän ei ole kokonaan poistunut keskuudestamme. Minulla on vieläkin yksi hänen minulle rakkaimmista runoistaan jääkaapin ovessa, josta näen sen joka päivä. Silloin tällöin mieleeni palautuu vieläkin runo, joka koskettaa minua silloin kun on vaikeaa. Kuulen ystäväni toisinaan lausuvan mietteissään  Tommyn ajatuksia ihmisestä. Runot siis elävät, ja samalla elää myös jokin osa Tommysta.

Murheeseen

suhtautukaamme

kuin raskaan

lumen painama oksa:

Joko kestän

...tai katkean,

mutta

toukokuun tullen

jossakin

kukkii oksa.

-Tommy Taberman -

 

Onnellisuus on tylsää?

Havahduin tässä eräänä päivänä taas ihmettelemään sitä, miksi silloin kun elämässä on kaikki hyvin, minusta tuntuu että jotain puuttuu? Ihan kuin en osaisi nauttia siitä tasaisesta taivalluksesta, vaan aina pitäisi olla jotain draamaa jotta tuntisi oikeasti elävänsä.

Elämässä on kaikki hyvin. Jos joku nyt kysyisi, mitä minulle kuuluu, olisi se mitään sanomaton vastaus, "ihan hyvää", totisinta totta ja kaiken kertova. Ei siis mitään erityistä, hyvässä tai huonossa. Kaikki on ihan hyvin. Tuntuu aivan kuin se, ettei elämässä ole mitään merkittävää muutosta tai kuohuntaa merkitsisi sitä, ettei ole mitään sanottavaakaan. Mitä sitä nyt selittelemään, että kyllähän sitä töitä on joka päivä ja mies kotona iltaisin kissojen kanssa, katsellaan yhdessä telkkua ja joskus tehdään pieniä retkiä kaksin. Hyvin menee siis. Jee.

Enkä oikeastaan edes ajattele niin, että aina pitäisi olla valittamassa jostain asiasta. En kaipaa valituksen aiheita elämääni, ehkäpä enemmänkin jotain muutosta tai jännää tapahtumaa. Tai voisiko olla niin, että tässä parisuhteen tuoksinassa ne ystävät ovat jääneet. Kaikki vapaa aika kuluu "kotia leikkien", ja kun sitä yhteistä vapaata on vielä melko vähän, niin helposti sitä valitsee koti-illan kuin matkan jonnekin ystävien luo (suurin osa kun ei asustele edes 100km säteellä, ryökäleet!).

Minä tykkään tavallisesta arjesta ja tasaisesta menosta, enkä vaihtaisi sitä... mutta ehkäpä joku jännittävä yllätys tai pari silloin tällöin virkistäisi mukavasti.

On kai aika kääriä hihat ja keksiä joku häppeningi vähän isommalle kaveriporukalle. Tai pitää vaikka grillibileet. Niistähän riittää aina puhuttavaa vähintään kuudeksi kuukaudeksi!

Iloista ja tapahtumarikasta kesää kaikille!

Tänään on oltava tarkkana...

"Huhtikuun ensimmäinen päivä on se päivä, jolloin meitä muistutetaan, millaisia olemme muiden 364 päivän aikana." – Mark Twain

Tänään on aprillipäivä, ja se osuukin melko erikoiseen kohtaan. Kirkkovuodessa elämme kiirastorstaita, joka ei luonteelta ole erityisen hassutteleva päivä. Vaan mistä juontaa juurensa tämä ympäri maailmaa tunnettu "april fool's day"? Kuka on aikoinaan keksinyt, että juuri huhtikuun ensimmäisenä päivänä hassutellaan ja juksataan? Etsin tietoa aiheesta, ja wikipedia kertoo seuraavaa:

Aprillipäivän perinteen sanotaan usein alkavan vuodesta 1582, jolloin Ranskassa siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin. Kuningas Kaarle IX oli huomannut valtakuntaa kierrellessään, että eri hiippakunnissa vuosi laskettiin alkavaksi eri aikoina, ja että erot olivat merkittäviä. Silloin esimerkiksi Lyonissa vuosi alkoi jouluna, mutta Viennessä 25. maaliskuuta. Monin paikoin vuosi vaihtui juliaanisen kalenterin mukaisesti 1. maaliskuuta.  Yhtenäistääkseen käytäntöä Kaarle IX lisäsi artiklan nro 42 julistukseen, jota kirjoitettiin tammikuun alussa Pariisissa vuonna 1563. Sen mukaisesti vuosi alkaa kaikkialla Ranskassa 1. tammikuuta.     

Kun uusi käytäntö kohdistui vain yhden merkkipäivän paikkaan, se antoi varmasti Ranskassa hyvät mahdollisuudet kiusoitella niitä, jotka eivät hyväksyneet uudistusta, ja narrata niitä, jotka eivät yksinkertaisesti tienneet siitä. Huijausperinne saattoi hyvin saada alkunsa aprillipäivän aikoihin pilailumielessä lähetetyistä uudenvuodenlahjoista tai kutsuista olemattomiin uudenvuodenjuhliin.

Keväinen hassutteluperinne tunnetaan kuitenkin ympäri maailmaa ja sen perinne tuntuu juontuvan 1500-lukua selvästi vanhempaan aikaan. Jo roomalaiset viettivät Hilaria-juhlaa 25. maaliskuuta ja hindujen maaliskuun alussa viettämä värien juhla Holi on vähintään yhtä vanha. Molempiin kuuluu yleinen hilpeys ja sosiaalisen koodin keventyminen. Tämän perusteella on luultavaa, että hullutteluperinteen alku ei ole ajanlaskun muutoksissa 1500- ja 1700-luvuilla, vaan ne antoivat vain hyviä tekosyitä ilmaista kevään tulemiseen liittyvää ikiaikaista hulluttelumieltä.

 

... no, eipä tuo wikipedia juuri selventänyt asiaa. Ehkäpä meissä ihmisissä on sisäsyntyinen tarve välillä hassutella ja hullutella, ja sen takia on oltava joku päivä vuodesta kun se on kaikin puolin sallittua ja jopa suotavaa.

Omat aprillaukset ovat kyllä jääneet kun ikää on tullut lisää, mutta vieläkin muistan muutamia hyviä ja onnistuneita piloja lapsuudesta, jolloin sain vanhempani juoksemaan ties minkä tarinan varjolla ympäri taloa/pihaa. Jos oikein muistelen, tuohon aprilliperinteeseen kuuluukin oleellisesti se, että toinen huijataan jollekin asialle/reissulle jonkun hassun syyn varjolla.

Odotan mielenkiinnolla, löydänkö lehdistä tämän vuoden aprillipilat... vai olenko itse huijattavien joukossa! Ehkäpä saan jossain vaiheessa päivää kuulla sanat: "aprillii, syö silliii, juo kuravettä päälle!"