torstai 25. maaliskuuta 2010

Pian loppuu sympatiat


Kyllähän minä kannatan oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, reiluutta ja sitä että työssä on ehdot jotka miellyttävät jotenkin kumpaakin osapuolta. Lakkoilukin on oikeus ja väline jos ei mikään muu auta. Mutta viimeaikoina on kyllä tullut pohdittua paljon sitä, mikä riittää ja mikä ei. Onko palkka/työehdot mitenkään suhteessa työn vaativuuteen, koulutukseen, työaikoihin, työvoiman saatavuuteen jne. Pitäisikö kaikilla aloilla olla samat ehdot mitä tulee irtisanomisiin tai etuihin.


Jokaisella on oikeus pyytää, ja vaikka lakkoillakin jos ei pyyntöjä kuulla. Mutta eikö työnantajalla ole oikeus myös korvata väkeä, jos korvaavaa (helposti koulutettavaa) työvoimaa löytyy, miksi siitä pitää rangaista? Onko jossain olemassa raja, jolloin työtaistelu muuttuu kiusanteoksi? Osataanko hyviä etuja ja palkkoja arvostaa, jos ne on niin helppo heittää menemään?


Tänään tapahtui satamissa ulosmarssi, jossa protestoidaan "rikkurityövoiman käyttöä". Ajatuksena ilmeisesti, "jos meidät korvataan, me marssimme ulos". Ja nyt kun saatiin turva siihen, että irtisanomisen jälkeen on varmaa tuloa kuitenkin tiedossa, niin mikäs siinä on ulosmarssia. Ilmeisesti alhaisesta koulutuksesta on jotain hyötyä.


Pyydän anteeksi jo tässä vaiheessa. Osa ajatuksistani luultavasti johtuu vain tiedon vähyydestä ja kateudesta. Omat palkkani eivät yllä lähellekään sitä tasoa mitä kouluttamaton satamatyöntekijä saa, ilmeisesti 19 vuotta koulutusta tarkoittaa sitä, että olen kutsumusammatissa jossa ei palkka olekaan niin suuressa roolissa. Jos työ on mielekästä, ei siitä tarvitse maksaa? Mitään irtisanomisturvaakaan ei tarvita, sillä kyllähän korkeasti koulutettu aina töitä saa... (näinköhän pitää paikkansa).


Rikkuri on rikkuri vaikka voissa paistaisi... meneekö siis kiusanteko nyt väärään osoitteeseen kun se kohdistuu työnantajaan? Toisaalta, miksi rangaista työhalukkuudestakaan ketään, näinä aikoina kaikki työ on arvossaan ja siihen on tartuttava kun sitä tarjotaan.


Suostun kyllä myöntämään sen, ettei minulla ole paljoakaan tietoa palkka- tai etujärjestelmistä oman ammattini ulkopuolella, joten voi hyvinkin olla että satamatyöntekijöitä on kohdeltu erittäin epäreilusti, suorastaan riistäen. Ihmettelen vain. Välillä tuntuu, että mitä enemmän saa, sitä enemmän uskaltaa vaatia...


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!