Ei tule elämästä taas mitään, tai siltä tuntuu valvotun yön jäljiltä. Jostain syystä heräilen nykyisin aina kolmen aikoihin yöllä siihen, että henki pihisee, yskittää ja nenäkin on tukossa. Inhottavin vaiva on kyllä tuo hengen pihinä. Ilkeä tunne, kun tuntuu siltä ettei pysty hengittämään kunnolla. Ihan kuin joku estelisi syviä henkäyksiä ja painaisi rintaa.
Harmittavaa on myös se, että aina kun herään itse yöllä, tulen herättäneeksi yskälläni ja "taistelullani" myös toisen ihmisen. Itsestä nyt ei useimmiten olekaan niin väliä, aina sitä yksi päivä menee valvotun yön jälkeenkin. Mutta tuolle toiselle toivoisi hyviä yöunia raskaan työn päälle ja ennen sitä aamuista kello kuuden heräämistä.
Niinhän siinä sitten käy, että minä pienen taistelun, pihinän ja yskimisen jälkeen siirryn olohuoneeseen tietokoneen äärelle ja lämmitän kupposellisen teetä. Kohtaus menee ohi aikanaan ja siippa saa hiukan paremmin unta. Minä siirryn sitten takaisin petiin, kun siippa herää ja omakin olo on parempi.
Vaan mikähän ihme näitä kohtauksia aiheuttaa... Pitkittynyt nuha? Räkä valuu kurkkuun ja keuhkoihin yöllä? Ilkeän tuntuista jokatapauksessa. Eikä unettomuuskaan kivalta tunnu, vaikkakaan en siitä jaksa niin kovin stressata. Nukun kun nukun, jos nukun. Ja jos en, niin turvaudutaan sitten lääkkeisiin kun alkaa väsymys vaivata liiaksi.
Ai niin...
Tänään valitaan Suomeen uusi arkkipiispa. Jännittää hiukan äänestyksen tulos. Toivoisin itse sellaista ihmisläheistä ja inhimillistä ihmistä tuohon virkaan ja mielestäni niistä kahdesta vaihtoehdosta vain toinen täyttäisi kriteerini. No saapa nähdä miten käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!