Usein elämässäni törmään asioihin ja ilmiöihin, joita minun on vaikea ymmärtää. Miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat, miksi omat tunteeni eivät toimi niinkuin järkeni haluaisi, miksi sanat ja toiminta eivät mene yksiin? Monesti tunnen olevani maailmassa ulkopuolinen tarkkailija, se, joka istuu muurahaispesän vierellä ja ihmettelee pesän kuhinaa. Toisinaan taas huomaan olevani yksi muurahaisista.
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Joskus se vain on helppoa
Eilen matkustin naapurikylään sukuloimaan. Samalla ajattelin että voisin vähän vilkuilla jos löytäisin pari reitillä ollutta geokätköä. Aiemmista kokemuksista viisastuneena, lupasin miehelleni, että jos ei heti osu silmään, niin voivat jäädä sinne. (Hän ei niin välitä siitä etsiskelyosuudesta)
Mutta kuinka ollakkaan, löysinkin molemmat kätköt suhteellisen helposti ja nopeasti. Taisipa olla nopeimmat löydöt oman kätköilyhistoriania aikana. Toinen löytämistäni oli vielä melko vaikeaksi luokiteltu. Toisaalta paikat olivat tuttuja, ja jotain hajua piilon sijainnista oli jo etukäteen kun oli pohtinut minne edes olisi mahdollista laittaa purkki piiloon.
Tähän saakka on talvi lähinnä haitannut purkin löytymistä. Nyt oli kyllä päinvastoin. Toinen kätkö oli helposti tavoitettavissa juurikin talven takia. Onneksi on välillä näinkin päin! Kesällä tuskin olisin purkkiin yltänyt ilman apuvälinettä.
Oikeastaan... jos haluaisi olla ovela, niin etsisi nyt sellaiset "talven helpottamat kätköt"... mutta enpä taida jaksaa alkaa erikseen etsimään juuri sellaisia. :)
Tulisi vain jo se kesä! Onneksi kevät on tulossa ja kovaa vauhtia... voin tuntea sen jo nenässäni!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!