lauantai 26. helmikuuta 2011

Hyvää matkaa...


Ei tarvinnut isoisän montaa viikkoa sairaalassa viettää, ennenkuin pääsi lepoon ja rauhaan. Tänä aamuna on isoisä nukahtanut viimeisen kerran. Isoisä jatkaa elämäänsä meidän muistoissamme ja uskon että hän on nyt paremmassa paikassa. 



 Lähti lentoon enkeli hellä taivaan,

tuli luokse väsyneen, sairaan.

Kosketti hiljaa posken nukkaa,

silitti hellästi hopeista tukkaa.

Nosti siivilleen hänet armaan,

vei turvaan paikkaan tähtien taa. 



Huoli ja suru on isoäidin puolesta, on varmasti vaikeaa jatkaa jokapäiväistä elämäänsä yksin. Onneksi hänellä on meidät läheiset ihmiset, lapset ja lasten lapset. On vain yritettävä parhaansa mukaan olla läsnä ja tukena kun elämä muuttaa muotoaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!