Ei mitään vikaa - vikaa - vikaa...

 Kaikesta kipuilusta huolimatta, minussa ei lääkärin mukaan ole mitään vikaa. Tätä diagnoosia vähän ounastelinkin. Niinhän se tuntuu usein olevan. Sorminivel on kipuillut vähintään kuukauden päivät, mutta veressä ei ole mitään vikaa, pikemminkin päinvastoin, kaikki arvot ovat suorastaan loistavia. Myöskään röntgenkuvat eivät paljastaneet vaurioita, kaikki näyttää aivan normaalilta.

Apua ei siis tullut. Ainoastaan tulehduskipulääke tähän ei-tulehtuneeseen niveleen.

No katsellaan, josko se tästä itsestään helpottaisi kun kevät etenee ja ilmat lämpenee.

Hiukan on ehkä turhautunut fiilis kun kaikesta lääkärillä ramppaamisesta ja kokeista huolimatta mitään ei löydy. Toisaalta sen pitäisi olla vain hyvä asia, ilmeisesti mitään vakavampaa ei ole tekeillä. Mutta kyllä sitä salaa toivoi, että syy löytyy ja siihen lääke. Ehkä sekin kuuluu ihmisluontoon, siis se, että haluaa tietää mistä mikin johtuu. Asioita on silloin helpompi käsitellä, ovat ne sitten hyviä tai huonoja. Epätietoisuus kai se on se, mikä eniten ahdistaa. Pitäisi vain osata olla ja elää, ilman että kaikesta on niin selvää varmuutta. Toisissa asioissa se onnistuu helposti, toisia asioita täytyy vähän vielä opetella.