Se ylimääräinen

Näköjään sitä voi vielä aikuisenakin tuntea samoja tuntemuksia kuin joskus lapsena. Sitä toisinaan kyselee itseltään "miksi minua ei oteta leikkiin mukaan?" 

Omassa ystäväpiirissä vietetään synttäreitä oikein urakalla. Useampi täyttää ns. pyöreitä vuosia ja mukavia juhlia on tiedossa. Lahjoja meillä on ollut tapana myös antaa toisillemme, ja kun on kyseessä vähän "isommat" juhlat, niin silloin on kerätty porukalla joku vähän isompi lahjakin. Kutsu juhliin tuli kyllä, ja se on vielä tulevaisuudessa. Lahjajutut meni omalta osaltani uusintamietintään, sillä sain kuulla että kimppalahja on ostettu ja annettu hienon kortin kera, johon oli kerätty muisteloja kaikilta kavereilta - paitsi minulta.

Tuli vähän hassu fiilis tuosta tiedosta (jonka kuulin sattumalta eräältä lahjaan osallistuneelta sivulauseessa), ja hetki meni ennenkuin osasin sanoa yhtään mitään tiedon kuultuani. Enkö minä siis kuulukaan kaveripiiriin? Unohdettiinko minut vahingossa vai tarkoituksella? Olenko tehnyt jotain tyhmää? Miksi minut jätettiin pois?

Elävästi palasi mieleen ne tuntemukset, kun ala-asteella valittiin joukkueita liikuntatunnilla tai valittiin ryhmiä jotain ryhmätehtävää varten. Huomasin aina olevani se ylimääräinen ja ulkopuolinen. Aivan samalta tuo tuntuu edelleen.

Mutta ehkäpä myös reagoin (tai olen reagoimatta) samoin kuin silloin lapsena. Nielen itkuni ja koetan olla mukava toisille, en kysele turhia ja jatkan elämää eteenpäin. Sattuuhan näitä. Ehkäpä pidän jatkossa itse vielä tarkemmin huolta siitä, että ainakin minä otan huomioon kaikki. Ehkäpä minutkin sitten joskus muistetaan ja otetaan huomioon.

--------------

Samoissa tunnelmissa tai ajatuksissa on tullut oltua aikaisemminkin mm. kirjoituksissa:

Menneisyyden haamut

Ei ole minun syy!