torstai 14. huhtikuuta 2011

Väsymystä ilmassa - miksi?


 Huomasin, että viime viikkojen aikana blogiini on päädytty kymmeniä kertoja hakusanalla "kevätväsymys". Siitä on tosiaan tullut varmasti joka kevät kirjoiteltua, sillä omalla kohdallani tuo väsymyksen laji on melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus. Tämä kevät tosin tuntuu pelko pirteältä ja elinvoimaiselta.

Kevätväsymys tuntuu olevan jonkinlainen kansanperinne. Lähes jokainen, jonka kanssa olen jutustellut, on joskus sitä vaivaa valittanut. On voimaton olo, ei jaksaisi tarttua mihinkään, työmäärä tuntuu ylivoimaiselta, jotenkin vain alakulo vaivaa jatkuvasti. Mutta miksi ihmeessä näin on aina juuri siihen aikaan vuodesta kun valon määrä lisääntyy ja mennään selkeästi kohti kesää - sitä aikaa vuodesta kun jopa suomalaiset hymyilevät ääneen. :)

Jostain luin, että syynä olisi se, että kirkas valo paljastaa liikaa... niin ulkoiset kuin sisäisetkin liat. Ikkunoissa tuo lika kyllä näkyy, sitä ei käy kiistäminen. Olisi varmaankin kevätsiivouksen aika. Ehkäpä lisääntyvä valon määrä myös pidentää päivää niin, että tuntuu että pitäisi jaksaa yhtäkkiä tehdä yhden päivän aikana paljon enemmän kuin ennen. Talvella oli lupa kääriytyä viltin alle ja television ääreen aikaisemmin, olihan pimeää ja yö tuli aiemmin.

Toisaalta, ehkäpä talven aikana on tullut kerättyä kaikenlaista kuonaa myös elimistöön ja ne tärkeät vitamiinitkin ovat jääneet ruokavaliosta pois. Satoa korjataan sitten keväällä. Kroppa ei enää toimi.

Ja sitten vielä pitäisi suunnitella kesää... sitä aikaa, johon lastataan niin monenlaisia toiveita ja odotuksia. Se tuntuu olevan kaukana, mutta samalla hirvittävän lähellä. Onko rahaa lomamatkaan, saako niitä lomia edes sijoitettua mitenkään järkevästi kesälle, vai onko lomaa lainkaan?

Minusta tuntuu, että olen parhaillaan heräilemässä talvihorroksesta. Sitä alkaa talven erakoitumisen jälkeen kaivata kaveriseuraa, kulttuuria, kaikenlaista mukavaa menoa. Ehkä se masentava puoli on siinä, että töissä tuntuu välillä olevan niin kiirettä, ettei moisiin rientoihin ehdi. Mutta eiköhän se aika löydy siihenkin.

Tänä vuonna olen ehkä osannut suhtautua kevään tuloon oikein. En osa turhia paineita töistä tai vapaa-ajasta. Ikkunatkin pestään sitten kun siltä tuntuu, ei se lika siitä katoa mihinkään ja uloskin vielä näkee tarpeeksi hyvin huomatakseen lumen sulamisen ja pihalla laulelevat linnut. Vitamiineja etsitään kasviksista ja hedelmistä sekä vähän myös purkista ja kulttuurinnälkään etsitään mielenkiintoisia konsertteja joihin kutsutaan ystävä mukaan.

Väsymyksen oireita torjutaan myös ulkoilemalla päivittäin edes se vartti. Piristää kummasti mieltä kun huomaa kuinka aurinko jo lämmittää ja ilmassa tuoksuu se kevään ainutlaatuinen aromi. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!