torstai 15. maaliskuuta 2012

Kun sanat ja teot eivät kohtaa


Tekopyhyydeksikin sitä taidetaan sanoa. Sellaista viisaiden lauseiden ja ajatusten virtaa, jotka eivät koskaan ulotu sanojan omaan elämään saakka. Opetetaan muita, muttei oikein osata itse. On helppo puhua siiten, miten pitäisi olla, mutta teot ovat vaikeampi rasti.



Itse teen työtä instanssissa, jossa työnteon pitäisi olla nautinto - siis ainakin mikäli on uskominen työpaikan mottoihin ja opetuksiin. Kuitenkin harmittavan usein huomaa, ettei käytäntö vastaa sanoja. Osaksi syy on kai siinä, että ihmisiähän me kaikki ollaan. Virheisiin taipuvaisia. Ehkä on myös vaikea nähdä sitä, miten omat toimet näkyvät muille ihmisille - kun taas muiden ihmisten toimet ovat niin selkeästi meidän silmien edessä. On helppo sanoa että "älä tee noin, tuo on hölmösti tehty", mutta vaikea nähdä että itse toimii vielä hölmömmin. Tai kuten meillä töissä "saarnataan" siitä, miten ihmisiä tulisi kohdella, mutta on ilmeisesti aivan liian helppo unohtaa, että myös meidän tulisi osata kohdella ihmisiä niinkuin opetamme.



"Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa"

Kuka arvaa/tietää mistä sitaatti on?



Minulla on se näkysällä keittiössä pienessä taulussa. Välillä se osuu silmiini, ja tunnen piston sydämessäni... toisinaan päättäväisyyden puuskan. "Tänään yritän toimia enemmän kuin puhua."



Itse huomaan monesti tarttuvani maailman epäkohtiin arkisissa pohdinnoissani tuttavien kanssa. Kehotan ihmisiä panostamaan reilun kaupan tuotteisiin, lajittelemaan jätteitään, tekemään vastuullisia valintoja jotka edistävät kestävää kehitystä ja auttavat jotenkin poistamaan erilaisia kuiluja maailmassa. Vaan ehkäpä pitäisi enemmän keskittyä siihen, mitä itse teen. Jaksanko tutkia pakkausselosteita ja etsiä tietoa miten eri tuottajat tuotteensa valmistavat? Ehkäpä se joskus jää - aina ei jaksa vaikka tietää että niin olisi hyvä tehdä.



Ja kaikille maailmanparantajille (myös minulle) hyvä huomio on, että esimerkin kautta oppii parhaiten. Saarnajista tulee helposti tekopyhiä, sillä ihminen on vain ihminen. 



Älä puhu siitä, kuinka jokainen ihminen on saman arvoinen. Kohtele itse jokaista ihmistä saman arvoisena.



Tässä riittää opiskeltavaa vaikka koko elämäksi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!