Posiition vai negaation kautta?

On useita tapoja kertoa ohjeita tai muuten vain jutustella. On mahdollista sanoa "Tänään en ole tehnyt mitään" tai "Tänään olen vain ollut". Ohjeistuksissa voi luetella asioita, joita ei saa tehdä - tai kertoa miten olisi hyvä tehdä. Kiellotkin voi oikeastaan sanoa ilman kieltosanaa. "Älä naura" vs. "ole nauramatta"  tai "ei saa nauraa" vs. "saa olla totisena" tms. 



Omassa tavassa kommunkoida voi olla vaikea huomata sitä, mitä kautta tuo asioita esille. Kun nyt mietin omia puheitani ja tapaani puhua ihmisille, en osaa sanoa kumpaa tapaa käytän. Mutta ehkä näistä blogikirjoituksista voisi jo jotain päätellä. Tämä aihe nimittäin pätkähti päähäni kun katselin viimeisimpiä otsiokoitani. Suurin osa taisi sisältää jonkun negatiivisen sanan. 



Luulen, että käytettyihin sanoihin vaikuttaa kovasti kulloinenkin mielentila ja esim. vuodenaika. Varsinkin jos on oikein pahalla tuulella, tulee käytettyä normaalia enemmän kielteisiä lauseita. Hyvällä tuulella taas sitä kallistuu positiivisiin ilmaisuihin. Mutta voisiko se toimia myös niin, että mitä enemmän yrittää puhua ja kommunikoida positiivisten sanojen kautta, sitä positiivisemmalla mielellä pysyy? Ja tietysti myös levittää positiivista asennetta ympärilleen siinä samalla.



Jos mietimme enemmän mitä saa tehdä kuin mitä ei saa tehdä - minne voi mennä, kuin minne ei voi mennä - mikä on mahdollista, kuin mikä ei ole mahdollista, niin olisiko silloin jollain tavalla koko elämämme toivorikkaampaa?



Sitä täytyykin alkaa opetella - jospa aloittaisi ihan ensiksi siitä, että yrittää joka kerta kun kuulee tai näkee kiellon (tai on itse sellaista lausumassa) kääntää sen jotenkin positiiviseen muotoon. Esim. jos työkaveri soittaa huonoon aikaan, voisi sanoa "Hei, voisin soittaa sulle vähän myöhemmin - silloin olisi parempi puhua!" ja jättää sen "en voi nyt puhua" pois....