Kevät tuli, lumi suli..

..puro sanoi: puli puli!



Ja samoin sanoo meikäläisen sydän. Pulisee ja pirskahtelee ympäriinsä - etsii pieniä askareita, joita puuhastella valoisien iltojen ratoksi. Tänä vuonna olen huomannut erityisen selvästi sen, että kun valon määrä lisääntyy, lisääntyy samalla myös energian määrä ja päivässä aktiiviset tunnit. Työn lisäksi jaksaa vielä jotain muutakin. Tulee suorastaan tarve ja hinku tehdä myös kotitöitä - rakentaa puutarhaa ja sisustaa kämppää. 



Samalla kun luonto herää uuteen eloon, herää myös ihminen. 



Nyt on myös se aika tässä suomalaisessa kiertokulussa, kun ihmisten ilmeet katukuvassa pikkuhiljaa muuttuvat happamasta valoisaksi ja lopulta suorastaan hilpeäksi. Jos haluaisi tehdä jonkun vähän rankemman vertauksen, niin voisi sanoa että me kaikki Suomessa asuvat omaamme kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Talviaika ollaan pohjattomassa kuilussa ja synkkyydessä ja kesällä sitten on aika pörrätä ja ilakoida.



Omat härväämiseni rajoittuvat tällä hetkellä tuonne maan multiin. Vaikka multapeukalo on kadoksissa kokonaan, niin pakkohan se on kokeilla josko sittenkin saisin uutta kukkaloistoa takapihalle. Ostin pussitolkulla erilaisia siemeniä ja nyt on työn alla kukkapenkkien perustus ja siementen istutus. Saapa nähdä tuleeko niistä koskaan mitään... Toisaalta, ihmeitä tapahtuu joka päivä - miksi ei myös minun puutarhassani!



Jos niitä ihmeitä tapahtuu, niin kesällä olisi tarkoitus nauttia mm. seuraavista kukkasista:

Maariankello, Komeaklarkia, Ruusupapu, Oopiumunikko, Köynnöskranssi, Perhoskukka, Tuoksuherne... 



Olo on kuin jouluna.. mitähän sieltä maasta putkahtaa, vai putkahtaako mitään.