Toisinaan tuntuu, että ei ole helppo tehdä päätöksiä. Joskus asiat saavat ympärilleen paljon toissijaisia yksityiskohtia, jotka peittävät alleen sen tärkeimmän ja näin hankaloittavat päätöksentekoa. Kun karsitaan kaikki epäolennainen, voi ratkaisu olla yksinkertainen. Tätä taitoa olen opetellut koko elämäni, ja tuntuu että siinä voi myös kehittyä.
Ihmissuhteissa ei ole lainkaan harvinaista se, että jäädään miettimään jopa vuosiksi sitä, mitä pitäisi tehdä kun suhde ei toimi. Voisi ajatella että ratkaisut ovat täysin yksinkertaisia. Jos toisen läsnäolo enemmän ahdistaa kuin ilahduttaa pitäisi kai joku ratkaisu tehdä. Ainakin olisi syytä tehdä se päätös, että keskustellaan asioista ja mietitään yhdessä missä menee vikaan ja onko mitään tehtävissä.
Monesti roikutaan vanhassa vain sen takia, että on niin paljon asioita jotka vaikeuttavat lopullisen päätöksen tekoa. "Mitä tehdään kaikelle tavaralle? Miten asunto? Mitä käy taloudellisesti jos tiet eroavat? Miten lemmikit? Mitähän suku ajattelee ja menetetäänkö osa ystävistä?" Eikö tuo kaikki ole kuitenkin lopulta toissijaista? Kysehän on lopulta kuitenkin kahden ihmisen välisestä suhteesta eikä tavarasta ja ympäröivistä ihmisistä. Toki siinä kohtaa kun mukana ovat yhteiset lapset, on enemmän mietittävää eikä se ole toissijaista...
Itse tein tälläkertaa päätökseni ripeästi. Ehkä olen oppinut jotain menneestä? Muistan vuosia sitten kitkutelleeni liitossa, joka vain ei toiminut. En silti osannut tehdä ratkaisua suuntaan tai toiseen. Mielessäni pyöri tavaroiden jakamisen vaikeus, puolisoni suku josta pidin kovasti sekä tietysti asunnon etsimisen vaikeus. Ja lopulta, kaikki tuo on jotain, mikä on helposti ratkaistavissa kunhan vain se tärkein päätös on tehty. Kun lopulta asiasta keskusteltiin, kävi ilmi että myös toinen oli pyöritellyt pitkän aikaa samoja asioita mielessään. Vaikealta näyttänyt päätös muuttuikin helpoksi.
Entä nyt? En jäänyt ahdistukseen enkä alistunut siihen tulevaisuuden kuvaan joka piirtyi horisonttiin tämän kesän aikana. Tiesin, että mitä pidemmälle siirrän päätöksen tekoa, sitä vaikeampaa siitä tulee. En kuitenkaan halunnut tehdä aivan lopullisia ratkaisuja, mutta pyysin erätauon. En vain voi asua näennäisesti parisuhteessa, jos parisuhde ei ole muuta kuin kulujen ja saman osoitteen jakamista. Kyllä sieltä täytyy jotain muutakin löytyä. Ja mielestäni minulla on oikeus vaatia jotain enemmän.
Aika näyttää, missä kohtaa on uusi päätöksenteon hetki. Onko tämä todellakin vain erätauko, vai käykö ehkä niin että seuraavaa erää ei tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!