Huolettaa

Haluaisin kysyä muutamalta ystävältäni, mutten ehkä sittenkään kysy...

Miltä tuntuu olla vaikea asia, haastava kysymys tai ylitsepääsemättömältä tuntuva ongelma?

Miltä mahtaa tuntua se, että sinun elämäsi on jollekin instituutiolle sekä yllättävän monelle ihmiselle pelottava, uusi ja hankala asia, johon pitäisi ottaa kantaa?

Miltä tuntuu lukea medioista erilaisten ihmisten mielipiteitä siitä, miten juuri sinun kohdallasi tulisi toimia, ja millä tavalla kohdella?

Miltä tuntuu se, että jokaisessa kahvipöytäkeskustelussa otetaan esille sinun identiteettiisi vahvasti liittyvä asia ja pyöritellään sitä sitten yhteisenä ongelmana?

Miltä tuntuu, kun joku jolla ei ole käsitystä siitä, millaista elämäsi on, jaksaa meuhkata identiteettisi ja elämäsi puolesta tai vastaan, ja siinä samalla haukkuu/puolustaa instituutiota, jossa olet töissä?

Millaiseksi itse koet kirkolliskokouksen päätöksen? Oliko se askel eteenpäin, vai vain tyhjiä sanoja? Haluaisitko parisuhteen rekisteröityäsi osallistua tuollaiseen rukoushetkeen, vai kokisitko sen riittämättömänä?

Ethän masennu tästä kaikesta? Muistathan että sinut hyväksytään ainakin omassa kirkollisessa piirissäsi täytenä ja kokonaisena?



Halataanko?