Pimeys valtasi talon

 Juuri kun olin asettunut sohvalle mukavasti, avannut mölytoosan (TV) ja päässyt Kuorosodan makuun, tapahtui illanvietossani yllättävä käänne. Ympärilläni pimeni täysin. Naps ja poks, istuin yhtäkkiä pimeässä huoneessa, täydellisessä hiljaisuudessa.

Sitten kuului ääni makuuhuoneesta: "eihän täällä nyt nää lukea yhtään mitään!"

Tuntuu että tässä osassa kaupunkia noita sähkökatkoja tapahtuu verrattain usein. Yleensä ne ovat parista sekunnista muutamaan minuuttiin, mutta eilen saatiinkin sitten viettää reilu puoli tuntia pimeässä, vailla sähköisiä ärsykkeitä. Tulipa etsittyä muutama kynttiläkin. Ei ollut helppoa pelkässä kännykän näytön valossa...

Tulipa eilen taas mieleen se, että entisaikoihin ihmiset ovat varmaakin menneet nukkumaan paljon aikaisemmin kuin nykyään. Mitä voi tehdä pimeässä? Nukkua. Kynttilänvalokin on sen verran pieni, että silmäthän siinä menee jos yrittää pitkiä aikoja sellaisessa valossa lueskella.

Ihmeellistä on myös se, kuinka hölmistynyt olo on, kun ei voikaan katsella telkkua, tai selata nettiä. Ensimmäinen ajatus on, että eihän tässä nyt voi tehdä muuta kuin istua paikoillaan ja tuijottaa seinää. Näinkö riippuvaisia kaikenlaisista laitteista ja passiivisesta viihdykkeestä meistä ihmisistä on tullut? Hui!