Hyvää matkaa...

Ei tarvinnut isoisän montaa viikkoa sairaalassa viettää, ennenkuin pääsi lepoon ja rauhaan. Tänä aamuna on isoisä nukahtanut viimeisen kerran. Isoisä jatkaa elämäänsä meidän muistoissamme ja uskon että hän on nyt paremmassa paikassa. 

 Lähti lentoon enkeli hellä taivaan,

tuli luokse väsyneen, sairaan.

Kosketti hiljaa posken nukkaa,

silitti hellästi hopeista tukkaa.

Nosti siivilleen hänet armaan,

vei turvaan paikkaan tähtien taa. 

Huoli ja suru on isoäidin puolesta, on varmasti vaikeaa jatkaa jokapäiväistä elämäänsä yksin. Onneksi hänellä on meidät läheiset ihmiset, lapset ja lasten lapset. On vain yritettävä parhaansa mukaan olla läsnä ja tukena kun elämä muuttaa muotoaan.

Muistoja

 Tänään sain kuulla ikäviä uutisia. Isoisäni tila on mennyt huonompaan päin ja hän on tällä hetkellä tajuttomana sairaalassa. Sain ohjeen, että pitäisi alkaa valmistella sydäntään suru-uutiselle. Mutta miten se tapahtuu?

Mielessä pyörää viimeiset kymmenen vuotta. Isoisä ei ole enää moniin vuosiin ollut se oma itsensä, johtuen dementiasta ja aivoinfarktin jättämistä jäljistä. Kun isoisä nyt viimeisimmän kerran joutui sairaalaan huonossa kunnossa (vielä tajuissaan kuitenkin, mutta toimintakyvyttömänä), tuli mieleeni kyllä ajatus, että olisiko jotenkin parempi että hän pääsisi pois kaikesta tästä. On vaikea sanoa, kuinka paljon isoisä on ymmärtänyt omasta tilastaan. Ihan onnelliselta hän kuitenkin on vaikuttanut, vaikkakin tavallaan poissaolevalta.

Pitää oikein terästää muistiaan, jotta saisi mieleensä millainen isoisä oli ennen dementoitumista ja muita vaivoja. Pitää melkein mennä lapsuuteen asti, jolloin vietin aina kesällä joitakin viikkoja "kaupungin mummolassa". Muistan isoisän ajamassa vanhaa ladaansa, viettämässä aikaa kerrostalon yhteisellä grillillä naapuruston kanssa. Muistan kun yhdessä kuunneltiin Reinikaista kasetilta ja naurettiin. Muistan että isoisä oli aina kiinnostunut harrastuksestani ja jotenkin ylpeä siitä että omassa suvussa jatkui hänellekin tärkeä musiikkiharrastus.

Isoisän ongelmana oli läpi elämän alkoholi. Muistan kyllä senkin. Vaikka se ei minun läsnäollessani niin näkynytkään, ja hän kohteli lapsenlapsiaan aina hyvin. Äitini kertomukset omasta lapsuudestaan kertoivat karua tarinaa alkoholin huonoista vaikutuksista. Alkoholi taisi olla lopullisena syynä myös isoisän terveyden huononemiseen, hän ei siitä täysin päässyt eroon kuin vasta parin viimevuoden aikana.

Muutos hiukan ärhäkästä, sanavalmiista ja terävästä isoisästä dementoituneeseen, tunneherkkään ja hiljaiseen isoisään tapahtui aika nopeasti. Oli suuri yllätys, että yhtäkkiä isoisä ei enää tiennyt mikä päivä tai edes vuosi oli menossa. Oli aikoja, ettei voinut olla varma siitä, että isoisä tunnisti läheisiään. Kun hänelle jutusteli, hän kyllä hymyili ja usein pieni kyynel vierähti silmäkulmaan. Pyysipä hän ennen dementoitumisen pahenemista anteeksi lapsiltaankin.

Ehkäpä voi sanoa, että isoisä on valmis. Ehkä minäkin olen niin valmis, kuin voi olla.

Koskaanhan ei voi tietää, miten asiat menevät. Voihan olla, että isoisä sitkeästi pitää kiinni elämän langastaan. Aika näyttää. Aikaa ei kuitenkaan ole kenelläkään loputtomasti, ja joskus tosiaan on niin, että elämä väsyttää ja kuluttaa niin paljon, että siitä voisi jo mielelläänkin laskea irti.

Suuri Ruokahuijaus

 Aamu-uutisia lukiessa sattui kohdalle artikkeli siitä, mitä meille Suomalaisille syötetään. Varsinaisesti mitään uutta tässä ei ollut, mutta pisti kyllä melkein vihaksi taasen. Lähinnä se, kuinka vaikeaksi tehdään ihmiselle ostaa "puhtaita" tuotteita. http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2011/02/24/miksi-meille-syotetaan-tallaista-roskaa/20112692/139

Erityisesti hämmentää alun selitys sille, miksi meille tarjotaan niin paljon lisäaineilla kyllästettyä ruokaa tai lähestulkoon roskasta tehtyä ruokaa: "Ruokateollisuuden mukaan syy on meissä itsessämme; saamme sitä mitä haluamme." kysynnän ja tarjonnan laki siis, niin kauan kuin ihmiset ostavat sitä halvempaa "ruuatonta ruokaa", sitä myös meille ilomielin tarjotaan.

Mutta kuinka moni oikeasti haluaisi syödä kanannahkaa kun ostaa lihapullia, tai pelkkää vettä ja lisäaineita kun ostaa mehua? Eikö kysymys ole lopultakin siitä, miten tuotteita meille markkinoidaan ja kuinka hyvin on kerrottu mitä ruoka oikeasti sisältää. Todellisuus kun avautuu kuluttajalle vasta jos vaivautuu lukea sen pienellä kirjoitetun ja hyvin piilotetun tuoteselosteen. Esimerkiksi jos herkkuasi on mustat oliivit, voi tulla yllätyksenä että oliivit eivät oikeasti ole mustia vaan ne on värjätty seuraavalla tavalla: Vihreät oliivit pannaan lipeäkylpyyn. Sen jälkeen ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Seuraavassa vaiheessa musta väri tasoitetaan rautaglukonaatilla E579 (Ja tätähän ei tietenkään missää varsinaisesti lue). Fun light persikan makuinen juomatiiviste taas sisältää ainoan valmistusaineensa veden lisäksi pelkästään lisäaineita: Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202), hapettumisenestoaine (E300).

Toisin sanoen, pitäisi lukea jokaisesta ostamastaan tuotteesta tuoteseloste hyvin tarkkaan ennen ostopäätöksen tekemistä. Kuinka moni jaksaa näin tehdä? Kauppareissuihin käytetty aika ainakin nelinkertaistuisi...

Helpointa varmasti olisi tehdä ruuat itse alusta asti ja käyttää mahdollisimman vähän valmisruokia. Itse tehty leipä onkin usein paljon parempaa kuin kaupasta ostettu ja lähiruokaa tietenkin voi aina suosia. Ostaa siis läheisestä leipomosta! Lihapullat tulevat kohtuu nopeasti vaikka ne pyörittelisi itse, ja ainahan voi tehdä pakkaseen isomman erän. 

Ne elintarvikkeet, joita tarvitsee ostaa valmiina, jäävät tällöin hiukan pienemmiksi määriksi, ja ehkäpä niitä tuoteselosteitakin jaksaisi lukea. Ja kun löytää hyviä puhtaita tuotteita, pysyttelee niissä.

Vaatii omistautumista, mutta varmasti kannattaa. Ja kun kysynnän ja tarjonnan laki on voimassa, niin ehkäpä ruokateollisuuskin alkaisi vastata kasvavaan kysyntään lisäaineettomien ruokien osalta. 

 

Haluaisitko sinä oikeasti syödä seuraavanlaista ruokaa? Kinkkupizzassa käytetyssä kinkkuvalmisteessa ei ole kinkkua vaan makkara-aineksia, kevytmajoneesissa ei ole lainkaan majoneesia, savustetuksi mainostettu kinkku ei ole savustettua vaan aromilla maustettua, kasvisrasvasekoite on valmistettu maitorahkasta ja eläinperäisistä lisäaineista, italiansalaatissakin on 17 erilaista E-merkinnän sisältävää lisäainetta. Moni elintarvike sisältää lisäaineita, joita käytetään mm. maali-, räjähde-, pesuaine- ja kosmetiikkateollisuudessa. 

Minä en.

Mutta varmasti olen mennyt useammin kuin muutaman kerran mainostajien koukkuun ja uskonut esim. guacamole-dipin sisältävän vähän enemmän avokadoa kuin 0,7%... luulin siis syöväni guacamola, mutta oikeasti söin lisäaineita jotka oli maustettu pienellä määrällä avokadoa.