tiistai 23. helmikuuta 2010

Läskillä lukutaitoa


Kuulin jokunen viikko sitten kampanjasta, jolla tuetaan Nepalin lasten koulutusta vähän erilaisella tavalla kuin ennen. Tässä hieno tapa auttaa lähimmäisiään (eli toista ihmistä jossain päin maailmaa, jolla ei ole elämässä ihan samoja mahdollisuuksia kuin itsellä).

Suomalaisen yksityishenkilön aloitteesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) koordinoi keväällä 2010 kansallisen laihdutuskampanjan, jossa kyseinen yksityishenkilö ”ostaa Suomessa vakinaisesti asuvien henkilöiden läskiä 15 €/kg” Nepalissa tapahtuvan opettajankoulutuksen hyväksi. Kampanjaan saavat osallistua vain täysi-ikäiset henkilöt. Ihannepainon alarajan alittavia kiloja ei lasketa mukaan.

Kampanjan taustahenkilö sitoutuu lunastamaan laihdutuskiloja enintään 10 miljoonalla eurolla. Lunastus tapahtuu vuoden 2010 aikana. Suomi on tukenut pitkään Nepalin opetussektoria. Ulkoasiainministeriö valvoo, että rahat menevät oikeaan kohteeseen ja seuraa niiden käyttöä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.


Suomalaiset voivat nyt siis karistaa kilojaan hyvän asian puolesta. Idea on mielestäni mainio! Tässä lyödään tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Yritetään ulkomaisen kohteen lisäksi vaikuttaa myös suomalaisten hyvinvointiin.

Nepalissa ylipaino tuskin on ongelma, kun taas meillä täällä länsimaissa ylipainosta on kehittymässä (tai on jo kehittynyt) yksi pahimpia ongelmia. Tavallaan voi ajatella, että lähetämme meidän "ylimääräistä hyvinvointia" sinne, missä sitä tarvitaan. Ehkäpä se, että laihduttamisesta koituu konkreettista hyötyä jollekin muullekin kuin itselle, kannustaa tiputtamaan kiloja. Näin ainakin haluan toivoa.

Kampanja on saanut myös paljon kritiikkiä, tai oikeastaan suomen ev.lut. kirkko on saanut paljon kritiikkiä osallistumisestaan kampanjaan. Punnistuspisteethän ovat seurakuntien järjestämiä. Yksi suurin kritiikin aihe on se, että kirkko näin tukee "ulkoisia arvoja", eli antaa viestiä siitä, että  laihuus on jotain mihin pitää pyrkiä. Sanotaan, että tämä viestii vain laihojen ihmisten olevan arvokkaita.

Itse en näe asiaa niin. Mielestäni tässä tuetaan terveyttä ja jokaisen ihmisen hyvinvointia. Ei ole kysymys ulkonäöstä tai ihmisarvosta. Tuntuu kummalliselta, että jollekin tulee edes mieleen jotain negatiivisia puolia tästä kampanjasta. Toki kirkko nyt aina saa kritiikkiä, teki se mitä vain. Tuntuu että asioita katsotaan tietynlaisten silmälasien läpi kun on kyseessä asia joka jotenkin liittyy kirkkoon.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Tee hyvää itsellesi, niin teet hyvää muille! Voiko auttaminen olla enää mukavampaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!