perjantai 19. helmikuuta 2010

Loma-ajatuksia


Loma on joskus ihmeellinen juttu. Sitä odottaa kuin kuuta nousevaa, varsinkin jos työssä tuntuu olevan erityisen raskas putki päällä. Kun loma sitten saapuu, on outo tunne siitä, että "nyt pitäisi lomailla oikein kunnolla". Pitäisi tehdä kaikkea sitä, mitä muuten ei ehdi, pitäisi ehkäpä reissata, pitäisi laittaa koti kuntoon ja pitäisi samalla myös levätä niin että jaksaa taas tehdä tehokkaasti töitä loman jälkeen.


Pitäisi. Sana joka jo itsessään aiheuttaa näppylöitä. Tai ainakin stressiä. Oikeastaan, lomallahan ei "pitäisi" tehdä mitään. Saa tehdä, voi tehdä, on mahdollisuus tehdä tai olla tekemättä. Loma olisi varmasti hyvä viettää juuri sillä tavalla kuin itsestä parhaimmalta tuntuu.


Miksi sitten koen ahdistusta siitä, etten tee mitään? Kun tapaan ihmisiä (sitäkin pitäisi lomalla tehdä, kun muuten ei ehdi), niin usein ensimmäinen kysymys on: Mitäs oot meinannut lomalla nyt sitten tehdä, oletko menossa jonnekin reissuun? Tunnen melkein huonoa omaatuntoa siitä, että joudun vastaamaan: En tee mitään, olen vaan... Ei ole mitään suunnitelmia.


Vielä on lomaa jäljellä, ja suuri suunnitelmani on tarkistaa työjutut hyvissä ajoin ennen loman loppumista, ja näin estää mahdollisen loman jälkeisen työstressin syntyminen. Monessa työssä on varmaan mahdollista palata lomalta vasta kun työt varsinaisesti alkavat. Omassa työssäni olen huomannut sen lähes mahdottomaksi. On pakko valmistautua töihin palaamiseen jo etukäteen. Ensimmäisenä työpäivänä saattaa kalenterissa olla tapahtumia, joihin ei vain voi mennä valmistautumatta, tai tietämättä mitä siellä tapahtuu, mitä minun pitää tehdä ja suorittaa. Ilmeisesti tämä tosiaan on kutsumusammatti...


Työasiat pyörivät päässä lomallakin, mutta eritavalla. Tuntuu siltä, että lomalla on vihdoinkin aikaa pyöritellä montaa ideaa ja asiaa päässään. Se, että pääsisi töistä lomallakin eroon, vaatisi vähintäänkin kuukauden lomaa.. no, kesällä sitten! Aion silti nautti tästä lyhyestäkin lomasta, ja olen nauttinutkin. Saa vain olla ja elellä ilman aikatauluja. Herätä aikaisin, ja lorvailla koko päivän.


Ehkäpä ensiviikolla kunnostaudun lomailemisessa, ja sovin muutaman tapaamisen ystävien kanssa. Ensimmäiset päivät kun ovat menneet vain "kuntoutumiseen". Ja jospa nyt saisi vietettyä hiukan yhteistä aikaa kullan kanssa, tehdä pieni päiväreissu tai vain puuhastella yhdessä kotona. Eikö siinä ole lomailua tarpeeksi?


Jännä juttu, että sitä stressaa asiasta, josta ei todellakaan pitäisi stressata. Vaan nyt jätän stressaamisen ja keskityn stressittömyyteen! Tai oikeammin, en keskity stressiin lainkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!