Hauras mieli - Prinsessa

Kävin jälleen elokuvissa, nyt oli vuorossa suomalainen elokuva Prinsessa. 

Anna Lappalaisen elämäntarinasta innoituksensa saanut elokuva Prinsessa kertoo koskettavan tarinan yksilöstä, jonka yhteiskunta leimasi sairaaksi, mutta joka valloitti lähipiirinsä sydämet ja paransi ympäristöään rakastettavalla persoonallaan. Prinsessa on dokumentaristina tunnetun ja palkitun Arto Halosen debyytti valkokankaalla fiktio-ohjaajana. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Arto Halonen, Pirjo Toikka ja Paavo Westerberg.

Elokuva nostatti minussa esiin monenlaisia tunteita ja samalla myös muistoja eletystä elämästä. Pinnalle nousivat jälleen kerran ne tuntemukset, se sekasorto ja ahdistus kun toimitin silloista rakastani suljetulle osastolle. Muistin jälleen kerran, miltä tuntui vierailla osastolla, miltä tuntui keskustella ihmisen kanssa joka oli ennen niin tuttu, mutta oli kuin yhdessä yössä muuttunut joksikin toiseksi. Haukoin välillä henkeäni, kun mieleeni räjähti elävästi ne tuntemukset mitä tunsin kun kävelin ensimmäistä kertaa sitä käytävää, joka johti silloisen rakkaani huoneelle. Muistan pelkoni, ahdistukseni, suruni. En tiennyt kuka oven takana odotti.

 Tunsinpa jopa jälleen eräänlaista syyllisyyttä. Aiheutinko sittenkin enemmän tuskaa kuin helpotusta?

Missä menee raja sairauden ja erilaisuuden välillä? Missä kohtaa voi antaa toisen elää harhakuvitelmissaan ja itse luodussa maailmassaan, ja milloin pitäisi yrittää saada toinen ”heräämään” todellisuuteen? Milloin on kyse jostain ihmistä tuhoavasta ja milloin suojelevasta erilaisuudesta?

Tottakai tiedostan senkin, että syyllisyyden tunteminen on omalla kohdallani turhaa. Kun ihminen on vaaraksi niin itselle kuin muille, on syytä turvautua intensiiviseen ammattiapuun ja hoitoon. Silti sitä välillä miettii, että mikä osa ”sairaudesta” onkin vain ihmisen omaa erikoislaatuista persoonallisuutta, joka tulkitaan mielensairaudeksi kun sitä ei ymmärretä. 

Prinsessa tuossa elokuvassa oli onnellinen omassa maailmassaan. Hänelle prinsessana olo oli pakenemista ja elettyjen hirveyksien unohtamista ja ajatuksista pois sulkemista. Prinsessana hän pystyi olemaan onnellinen ja myös levittämään tätä onnellisuutta ja hyvää muille ihmisille. Miten lie olisi prinsessalle käynyt, jos joku tosiaan olisi pystynyt ”parantamaan” hänet?

Suosittelen elokuvaa kaikille. Aihe on mielenkiintoinen ja tarina on kerrottu erittäin taitavasti ja koskettavasti. Se tuo esille kaiken sen ristiriitaisuuden mitä liittyy erilaisuudeen, mielenterveyteen/-sairauteen. Siinä tulee esille myös selkeästi entisajan hoitomuodot, jotka onneksi ovat kehittyneet ja siirtyneet historiaan...