Kävin elokuvissa, ja sain pitkästä aikaa varsin syvälle sydämeen iskevän elokuvakokemuksen. Ei ole tämä elokuva turhaan Oscar-ehdokkuuksiaan saanut.
Precious kertoo järkyttävän tarinan 1980-luvun lopun Harlemista. Nimihenkilö Claireece "Precious" Jones on ylipainoinen, lukutaidoton ja toista kertaa isälleen raskaana oleva afroamerikkalainen teinityttö. Preciousin äiti pitää alistettua tytärtä kotiorjanaan ja kohdistaa häneen väkivaltaisia raivonpurkauksia. Preciousin elämä on helvettiä, kunnes hän kohtaa avarakatseisen erityisopettajan, joka pyrkii herättämään sorretun tytön omanarvontunnon. Yhdysvaltalaisen Sapphiren romaanista sovitettu Precious on selviytymiskertomus, joka pohjaa kirjailijan omiin kokemuksiin nuorten tyttöjen kirjallisuudenopettajana Bronxissa ja Harlemissa.
Aihe on rankka ja sitä on käsitelty elokuvassa erittäin koskettavalla tavalla. Elokuvan aikana koki niin iloa, surua kuin raivoakin. Kaiken lisäksi tuo elokuva jäi mieleen pyörimään vielä useiden päivien ajaksi.
Vaikka voisi kuvitella, että nimenomaan Preciousin kohtalo mietityttäisi ja ahdistaisikin, niin loppujen lopuksi eniten elokuvan jälkeen jäi päähän hakkaamaan hänen äitinsä kohtalo. Vaikka koko tarina on surullinen ja ahdistavakin (toki se tarjosi toivon pilkahduksia lopussa etenkin päähenkilölle), niin erityisesti äidin mielenliikkeet ja -tilat järkyttivät. Miksi äiti sallii/haluaa tyttärelleen tuollaisen kohtalon? Elokuvan jälkeen heräsi taas siihen todellisuuteen, että ihmisen mieli on omituinen kapistus, joka osaa kääntää kaiken pahan ja ahdistavan itselleen helpommaksi käsitellä. Joskus se kääntää kaiken "väärin" ja epäoikeudenmukaisesti, jotta voisi tarrautua johonkin sellaiseen mikä ei ole todellista. Tämä äiti vihasi lastaan, koska lapsi sai sen eroottisen rakkauden mitä hän olisi mieheltään toivonut. Hänen ajatuksissaan hänen oma lapsensa varasti häneltä rakastetun.
Luulen, että kirja, johon tämä elokuva pohjautui tulee löytymään jossain vaiheessa minunkin kirjahyllystäni. Vaikka myös elokuva tuntui rehelliseltä ja raadolliselta kuvaukselta, niin harvoinpa elokuvat kuitenkaan pystyvät välittämään tarinaa samassa mittasuhteessa kuin kirjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!