Homoilta ja sen seuraukset

 Tänään minua on ärsyttänyt suunnattomasti erityisesti yksi asia. Olen törmännyt vilkkaaseen keskusteluun taannoisesta Homoillasta, joka esitettyyn Ylen kanavalla. Tein jo esitysiltana päätöksen, etten katso kyseistä keskustelua, sillä halusin varjella itseäni räjähtämiseltä. Keskustelun taso ja suunta kun oli pääteltävissä jo kun katsoi keitä keskusteluun oli valittu esittämään mielipiteitään.

Nyt kuitenkin saan lukea, että uutisoinnissa on nostettu esiin keskustelun aiheuttama kirkosta eroaminen. Tuntuu uskomattomalta, että muutaman ihmisen ajatustenvaihdon tuloksena niin moni ihminen päättää erota. Päätinkin tutkia asiaa, ja lueskella netissä käytyjä keskusteluja.

Monessa kohtaa tuotiin esille, että "kirkon kanta on epäsuvaitsevainen ja täynnä ihmisvihaa", että luterilainen kirkko tuomitsee homoseksuaalisuuden eikä hyväksy heille samoja oikeuksia kuin heteroille. Jotkut jopa kuvittelivat Päivi Räsäsen edustavan kirkon virallista kantaa, ja toimivan kirkon puolestapuhujana. En saattanut uskoa silmiäni.

On surullista, että media haluaa antaa näin ahdasmielisen kuvan kirkosta. Niin, tosiaan, media haluaa. Kukapa muukaan näihin TV-keskusteluihin ja muihin väittelyihin osallistujat valitseekaan? Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa kirkon jäsenistä (eli suurin osa kirkosta) hyväksyy homoseksuaalit ja toivoo heille yhtäläisiä oikeuksia. Kirkon työntekijöistäkin suurin osa kannattaa samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamista. Avioliitosta ei kirkko voi sanoa oikeastaan yhtään mitään, ennenkuin samaa sukupuolta olevien avioliitosta on jotain kirjattu Suomen lakiin (ja se on eduskunnan tehtävä, ei kirkon). Epäsuvaitsevaiset ja ahdasmieliset ovat siis ainakin toistaiseksi vähemmistönä kirkossa ja silti valitettavasti vain heitä kuullaan valtamedioissa. Mutta miten käy, kun kaikki mediassa käyviä keskusteluja pelästyvät suvaitsevaiset ihmiset eroavat kirkosta?

Itse olen ainakin omasta mielestäni sellainen keskiverto kristitty. Kristillisyys tarkoittaa minulle rakkautta, suvaitsevaisuutta, toisen kunnioittamista, sitä että kaikilla on ihmisarvo. Jokainen on arvokas. Ihmisillä on oikeus rakkauteen, riippumatta siitä onko homo vai hetero. Toivoisin saavani osallistua jonain päivänä tilaisuuteen, jossa siunattaisi ja juhlittaisi omien ystävieni parisuhteita. Haluaisin siis mahdollisuuden, heidän niin halutessaan, virallistaa parisuhteensa myös oman seurakuntansa edessä. Enkä todellakaan kuulu näissä toiveissani vähemmistöön kirkon jäsenistössä.

Luterilaisella kirkolla ei ole vielä minkäänlaista virallista kantaa samaa sukupuolta olevien liittoihin. Se on harmillista, mutta ymmärrettävää. Koostuuhan asioista päättävä, kirkon ylin taho, kirkolliskokous yhtä monesta mielipiteestä kuin mitä kirkkoon mahtuu. Yksimieliseen päätökseen ei siis olla vielä(kään) päästy. Paikallisissa toiminnoissa voidaan kuitenkin kokoajan enenevässä määrin huomata, että samanarvoisuuden tunnustaminen lisääntyy. Parisuhteita siunataan jatkuvasti, sateenkaarimessuja järjestetään, erilaiset kristilliset yhdistykset ja järjestöt jotka ajavat seksuaalivähemmistöjen asiaa lisääntyvät. Miksi tämä ei pääse julkisuuteen?

Miksi paha kello soi pidemmälle kuin hyvä? Eikö joskus voitaisi järjestää realistinen keskusteluohjelma, jossa kirkon enemmistön ääni pääsisi kuuluviin? Miksi on niin paljon kiinnostavampaa kuulla vähemmistön epäsuvaitsevia ja järkyttäviä mielipiteitä ja vielä vääntää ne käsittämään koko kirkkokuntaa?

Miksi?

Vielä pari linkkiä, joihin olen tänään törmännyt.

Homoilta kasvatti eronneiden määrää

http://meidankirkkoommemahtuu.blogspot.com/

http://jaritervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49006-ihmisoikeudet

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/571-hbl-vikstrom-moittii-rasasen-homopuheita



 .............



Laitetaanko lasku Päivi Räsäselle (hänestähän ja hänen mielipiteistään useat ihmiset ovat halunneet erota)?

Homoillan seuraus - totuus paljastui Päivi Räsäselle

Arkkipiispa Kari Mäkisen mietteet