Joskus sitä toivoisi, ettei olisi aikatauluja. Että ei tarvitsisi tietää seuraavan kolmen kuukauden jaksoa etukäteen vapaapäivien suhteen. Miten se joskus tuntuukin niin sitovalta, aikataulu. Mielummin tekisin asiat omalla painollaan, pitäisin vapaata silloin kun työt antaa periksi ja olisin töissä sitten vaikka 14 päivää putkeen.
Todellisuudessahan työni on melko vapaata. Mutta kun työpäivä on, olen töissä 24h vuorokaudessa, ja paikkakunnalta ei "saisi" poistua. Vapaat taas ovat silloin kun ovat, toisinaan yksittäisinä päivinä siellä täällä, ja joskus harvoin saan jopa viettää koko viikonlopun omilla retkilläni. Työpäivät ja vapaat on kuitenkin lyöty lukkoon jo useiksi kuukausiksi eteenpäin ja pahimmillani tiedän missä olen vuoden päästä tähän aikaan...
Joskus tulee niitä hetkiä kun tämä aikataulun ehdottomuus ahdistaa. Silloin kun omalla rakkaalla on yhtä sitova työ ja hankala aikataulu. Kun aikataulut eivät vaan millään sovi yhteen. Kun ei löydy yhteistä aikaa. Turhasta en haluaisi masentua tai valittaa, mutta useampi kuukausi tätä alkaa jo tuntua ikävältä. Toisaalta on siunaus, että rakkaalla on aikataulullisesti yhtä outo työ, on helpompi ymmärtää toisiaan näissä ajanhallinta-asioissa.
Sanotaan että yhteisen ajan löytyminen on vain järjestelykysymys ja siihen vaaditaan tahtoa. Kyllä sitä aina löytyy jos vain haluaa. Itsekin uskoin niin, ja uskon osin edelleen. Mutta nyt tiedostan sen tosiseikan, että joskus voi tulla tilanteita että aikataulut vain eivät osu yksiin.
Mutta täytyy myöntää, että kun tietää ettei tilanteelle voi mitään, ja ymmärtää että molemmilla on sama halu nähdä mutta ei keinoja tehdä sitä mahdolliseksi, ei se erokaan tunnu niin pahalta. Ja luulen että asiat aina järjestyvät. Niillä on usein tapana tehdä niin, vaikka välillä tuntuisikin joutuneensa ns. umpikujaan.
Vielä viikko sitten toivoin että loma loppuisi ja saisin jotain ryhtiä elämään aikataulujen kautta. Niin sitä ajatukset muuttuu viikossa!
Joku kultainen keskitie voisi olla hyvä tässä asiassa. Tai vaikka vaan ne kaksi peräkkäistä vapaapäivää viikossa, sillä sitä jo reissaisi tämän maan sisällä kultaansa katsomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!