Minä - Dr. Jekyll ja Miss Hyde

Kuinka moni on törmännyt tähän ilmiöön, jossa nainen muuttuu persoonaltaan epävakaaksi pommiksi kerran kuussa?

Hormoonit tekevät ihmeellisiä asioita ihmiskehossa. Voisi jopa sanoa, että ne muuttavat toisinaan rajustikin persoonaa, tai ainakin käyttäytymistapoja erilaisissa tilanteissa. Itse olen vasta viimeikoina huomannut ja tiedostanut nämä muutokset itsessäni, tuntuu jopa että ne ovat viimeisten vuosien aikana voimistuneet. Tämä Miss Hyde ilmiö on ollut minulla aikaisemmin kemiallisesti hallinnassa, mutta nyt kun sitä ei ole tasapainottamassa mikään nappi, se esiintyy voimakkaampana kuin koskaan. Toisinaan sitä toivoisi voivansa eristäytyä maailmasta näiden muutamien epävakaisten päivien aikana.

Voisin kertoa tähän tuoreen esimerkkitilanteen.  Minuun iski suuri siivousinto ja ryntäsinkin tarmolla kauppaan ostamaan kasan hyväntuoksuisia siivousnesteitä, mm. WC:n puhdistukseen tarkoitettua ankkaa...  Kotiin päästyäni tartuin heti innokkaasti toimeen ja päätin aloittaa työni sieltä pyhimmästä, eli WC:stä. Pullo ei auenut. Luin lapsilukko-ohjeet kertaalleen manaillen "onhan tämä nyt ennenkin osattu avata". Ei tulosta. Väänsin ja käänsin, päästin muutaman voimasanan. Ähisin, puhisin ja yritin naama punaisena kammeta korkkia auki. Ei tulosta. Lisää voimasanoja, karjuntaa, tavaroiden paiskomista. Ryntäsin keittiöön hakemaan teräasetta jolla viedä korkilta luulot pois. Lisää vääntöä, korkin tuhoamista, kiroilua, huutoa, raivoa. Taisin tirauttaa muutaman kyyneleen ääneen itkien ja vaivuin lattialle epätoivoisena. Sen jälkeen kun olin telonut vielä itsenikin tuon teräaseen kanssa, sain viimein korkinkin niin huonoon kuntoon että se suostui irtautumaan pullosta. Raivo hävisi, tilalle tuli naurukohtaus. Siivousintokin siinä laantui, mutta sainpa ainakin sen WC:n raikastettua.

Usein nämä kohtaukset liittyvät juuri näihin pieniin vastoinkäymisiin arjessa. Toisinaan tulilinjalle osuvat lähimmät ihmiset, ja syntyypä niistä kohtauksista pieniä ja välillä suuriakin draamanäytelmiä. Tunnetilojen vaihtuessa yhdestä laidasta toiseen saatan olla erittäin vaikea ihminen näinä parina päivänä kuukaudessa.

Vaikka tiedostan tämän ilmiön itsessäni, on sille erittäin vaikea tehdä mitään kun tilanne iskee päälle. Siinä hetkessä kun mieliala heilahtaa johonkin ääripäähän, on järjen ääni täysin kadoksissa. Kun suurin tunnekuohu on ohi, tajuan että mistä oikeasti oli kysymys. Sekin on suuri edistys, että yleensä tajuaa mistä on kysymys. Muistan ajan kun en osannut yhdistää tätä outoa mielialojen heilahtelua mihinkään ja ahdistuin jo pelkästään siitä etten ymmärtänyt omia toimiani.

Ilmeisesti kaikilla ei niin voimakkaasti hormooniheilahtelut tunnu, mutta luulen että melkein jokainen nainen tietää mistä puhun. Vaan onko kukaan kohtalotoveri keksinyt keinoa hillitä tai hallita tätä ilmiötä ilman lääkkeitä? Vai pitäisikö vain ostaa T-paita, jossa lukee isolla "Varoitus! Räjähdysvaara!", ja kulkea se päällä niinä tiettyinä päivinä...