Alkuvuodesta asti hoidossani ollut ihana neitikisuli teki viimeisen ulkoiluretkensä alkuviikosta. Siis todellakin viimeisen, jos ei kissojen taivaan puutarhoja ja metsiköitä lasketa mukaan. Suru tuli, itku, lohduton. Ehdin jo rakastua tuohon pieneen kisuun.
Tällä neidillä oli myös poikaystävä joka asui samassa taloudessa. Pojalla on nyt hätä, tai ainakin suuri ihmetys. "Missä on tyttöystävä? Miksei se tule kotiin? Miksei se ole pihalla? Miksei se tule syömään? Miksi?!? Mau!!" Itsellekin tulee aina vaan uudestaan suru puseroon, kun katselee tuota etsimistä... Ei taida ymmärtää minun puhetta ja selitystä siitä, mitä neitiystävälle on käynyt? Tietääkö edes siitä kissojen taivaasta, jossa saa tuoretta jauhelihaa ja herkkunaksuja niin paljon kuin haluaa, ja että meidän neiti on siellä iloisena herkuttelemassa.
Lemmikit ovat kuin perheenjäseniä, rakkaita ja tärkeitä. Minullekin nuo ovat muodostuneet rakkaiksi, vaikka eivät omia olekaan. Hyviksi ystäviksi tulivat tässä reilun puolen vuoden aikana. Nyt jännittääkin, miten tuo poika ottaa muuton takaisin vanhaan kotiinsa. Entä miten minä totun tyhjään taloon? Entä tottuuko tuo kolli koskaan siihen, että tyttöystävä "katosi" hänen elinympäristöstään kummallisesti?
Vaikka onhan se niin, että elämä aina jatkuu ja varmasti se tekee sitä myös kissojen elämässä. Vaan on niin kovin vaikea saada surulle tai hädälle pistettä, kun ei pysty kertomaan asioiden todellista tilaa niin että toinen sen ymmärtäisi. Että tämä on lopullista. Ihmisten kohdalla sentään voi puhua ja kuunnella, lemmikkien kanssa ainoaksi keinoksi jää se lähellä oleminen ja lohduttaminen. Ja onhan sekin jo paljon.
Tämä surkea tapahtuma luultavasti kuitenkin teki pisteen yhteen osaan elämäni kirjasta. Tämä luku on lopuillaan, ja toisen kisun muutto tekee sen viimeisen lauseen ja pisteen. Olen jollain tasolla täysin vapaa siirtymään seuraavaan osaan ilman että joku osa minusta elää vielä vanhan elämänluvun asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!