Onko riittävän hyvä tarpeeksi - vai tehdäänkö priimaa? - kysyttiin erään artikkelin otsikoinnissa. Ajatukseni lähtivät jo tuosta otsikosta harhailemaan ties minne syvyyksiin, vaikka huomasinkin hetken päästä artikkelin käsittelevän tele- ja internetmaailmaa. Ensimmäisenä mieleen tuli kysymys, mikä on riittävää?
Varmasti teknologian maailmassa riittävän hyvä on todella lähellä täydellisyyttä. Kukapa ajattelisi että riittävää toimivuutta on se, että silloin tällöin saa kännykästään jonkun viestin lähetettyä tai että suurimmaksi osaksi puhelut tulevat perille. Eiköhän jokainen odota kännykkänsä toimivan täydellisesti, tai vaikka ei odottaisikaan, niin ainakin salaa sitä toivoisi. Riittävä on siis se, että tuote toimii toivotulla tavalla, täydellisesti, ei vain ajoittain.
Entäpä elämässä yleensä? Miten määritellään riittävä? Riittävän hyvä kohtaaminen ihmisen kanssa, riittävä hyvä ruoka ja juoma, riittävä työpanos, riittävä terveys... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja kun saadaan määritettyä riittävä, voidaanko edes kysyä onko se tarpeeksi? Eikö juuri se riittävyys ole tarpeeksi - riittävästi?
...vai tehdäänkö priimaa.
Tästä ajatukseni sitten harhautui täydellisyyden tavoitteluun. Kuinka onnellinen voi ihminen olla tavoitellessaan absoluuttista täydellisyyttä? Tavoittelussa ei varmastikaan ole mitään vikaa, mutta jos myös odottaa sen tavoittavansa kaikessa voi elämä olla melko ahdistavaa. Näin ainakin itse ajattelen. Toisaalta, millaista on täydellisyys... eikö se ole jotenkin kliinistä ja hengetöntä - tylsää? Täydellisyys on vailla persoonaa ja inhimillisyyttä. Ainakin omassa ajatusmaailmassani. Säröt ja virheet tekevät asioista sitä mitä ne ovat. Kolhut tekevät elämästäkin elämän.
Riittävä on se, mitä jokainen haluaisi olla, edes jollekin, edes jossakin. Täydellinen taas on jotain mitä ei ole olemassa. Riittävä on mielestäni jo enemmän kuin tarpeeksi, ainakin ihmisten välisissä suhteissa ja elämässä. Minä riitän - olen enemmän kuin tarpeeksi.
Tätä asiaa täytyykin miettiä vielä. Toistaiseksi saan aikaan vain kysymyksiä ilman vastauksia. Vaan ehkä se on riittävästi, tai ainakin tarpeeksi. Riippunee odotuksista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!