keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Särkyneestä syntyy uutta...


Vanha ja rikkinäinen on hajotettava kokonaan ennenkuin tilalle voi rakentaa mitään uutta ja parempaa.


Maa on myllättävä, tongittava ja rikottava ennenkuin siihen voi istuttaa kauniin kukan tai vahvan puun siemenen. Siementä on hoidettava, sitä on kasteltava ja sitä on varjeltava kasvun alkuvaiheissa... tarvitaan vettä ja ravinteita. Kyyneliä ja kuulijaa, lohtua ja toivoa tulevasta.


Särkynyt saviruukku... halkeamia voi yrittää korjata purukumilla tai muulla väliaikaisella paikalla, mutta ehjäksi se ei sillä tule. Ruukku on hajotettava osiin ja muovattava täysin uusi, entistä ehompi ja kestävämpi. Sitä on elämä.


Olen särkynyt saviruukku,

pala palalta murtunut pois.

Vain ihmettelin ja itkin,

en en millään murtunut ois.


...


Anna savelle uusi muoto,

tee minusta uusi ruukku...


....


Tahdon kertoa särkyneille,

ei siruja heitetä pois.

Kallista halpa savinkin

Mestarin kädessä ois.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!