Tänään se tapahtuu, viimeisen pisteen kirjoittaminen erääseen tarinaan elämässäni. Tai niin ainakin uskon. Viimeinen konkreettinen linkki entiseen luovutetaan. Rakas ystävä ja kainaloinen, sylin lämmittäjä ja ulos monkuja muuttaa takaisin entiselle ja omalle omistajalleen. Seitsemän kuukautta siitä huolehdin ja siinä ajassa rakastuin... kissaan... kun taas tunteeni entistä rakastani kohtaan kylmenivät ja katosivat täysin.
En ole nähnyt entistä kultaani reiluun pariin kuukauteen. Jännittää tuo kohtaaminen. En tiedä miksi. Jännittää myös se, miten järjestän tavaroiden ja kisun luovutuksen niin, ettei matkaseurani tarvitse olla mukana tuossa kohtaamisessa. Se olisi jotenkin mautonta ja "epäreilua".
Pitäisi koota tavaroita. Mitä kaikkea Hänelle pitääkään palauttaa ja viedä. Tuntuu jotenkin raskaalta. Johtuisiko siitä, että joudun pohtimaan mennyttä enemmän kuin vähään aikaan. Johtuuko myös siitä, että minulla todellakin jää ikävä tuota kattia. En haluaisi luopua. Toisaalta tiedostan että minun täytyy luopua. Vanha on jätettävä taakseen, jotta voi aloittaa ja luoda mitään uutta. Silti pieni huoli on sydämessä. Miten kaikki järjestyy? Miten mies pärjää kissan kanssa kun oman itsensä huolehtiminenkin on vähän niin ja näin? Huoli kissasta on suurempi kuin huoli miehestä. Se varmasti kertoo jotain tunteideni ja tietynlaiseen väsymykseen huolehtimisessa.
Luovutin jo aikoja sitten ajatuksesta, että voisin huolehtia ja jollain lailla järjestää miehen elämän kuntoon. Luovutin. Ja se tuntui hyvältä. Luovuin suuresta taakasta. Tiedostin, että aikuinen ihminen on vastuussa myös itse itsestään, enkä voi tai edes pysty muokkaamaan kenenkään elämää.. tai ei.. en pysty muokkaamaan kenenkään asennetta elämään. En voi ottaa vastuuta siitä, haluaako toinen elää "hyvää ja tasapainoista elämää" vai haluaako hän epävarmuutta, masennusta, alkoholismia ja epämääräisiä suhteita sekä taloudellista epätasapainoa. En myöskään voi sanoa, "et saa enää omaa kaveriasi takaisin, mielestäni itse hoidan sitä paremmin ja olen varma että kissa ei luonasi viihtyisi niin hyvin kuin minun luonani".
Tänään tehdään siis viimeiset rituaalit... pakkaukset ja matkat.. luovutukset.
Käännän lopullisesti uuden sivun ja aloitan uuden tarinan. Siinä on ainakin onnellinen alku... ainekset onnelliseen loppuun ovat myös olemassa. Katsotaan miten käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!