Sain tänään kuulla erikoisen asian. Tai asia ei ollut erikoinen, tai ei ainakaan sellainen minkä pitäisi olla jotenkin vieras tai outo. Mutta harvemmin kuultu se on. Minulta pyydettiin nimittäin anteeksi.
Useita viikkoja, tai saattaa siitä olla jo reilu kuukausi, sitten eräs työtoveri paiskoi ovia ja kiukutteli aivan pienestä ja vähäpätöisestä asiasta. Sai todella päiväni pilalle ja pelästytti minut ja toisen työtoverini suuresti. Sellaista käytöstä en ole aiemmin työtoverin taholta saanut kokea, ja siihen oli vaikea suhtautua oikein mitenkään. Itse tietenkin närkästyin hänen toimistaan ja sanoistaan ja kätkin yliystävällisyyteen ja huomaavaisuuteen oman näreyteni (oletan että se otettiin juuri niinkuin sen olin tarkoittanutkin, piikkinä ja pysäyttäjänä). Mietin jo tuon tapauksen jälkeen, miltä tuntuu tulevaisuudessa taas kohdata töiden merkeissä, sen verran outo fiilis tuosta kohtaamisesta jäi. Ja vaikka ymmärsinkin käytöksen johtuvan ihan jostain muusta kuin tilanteesta missä työskentelimme (kaikilla on joskus huonoja päiviä), mietin vaikuttaako tuo yksi kokemus yhteistyöhömme jatkossa.
Tänään sitten viimein sattui yhteinen työtilanne ja kun tämän huomasin, päätin että olen niinkuin "en oliskaan". Eli mitä sitä vanhoja muistelemaan, toimin niinkuin aina ennenkin. Suureksi yllätyksekseni työtoverini ottikin taannoisen räjähtämisensä puheeksi ja pyysi vilpittömästi anteeksi. Kertoi että silloin oli huono päivä monessa mielessä, niin töissä kuin henkilökohtaisessa elämässäkin, ja tuo sitten vaikutti hänen käytökseensä. Sovimme että tuo päivä unohdetaan ja jatketaan hyvillä mielin yhteisiä töitä.
Tuli hyvä olo. Ja samalla mietin, kuinka usein sitä ihmiset rohkaistuvat pyytämään anteeksi omia sanojaan tai tekojaan kun on ollut huono päivä. Ne nimittäin kuitenkin jäävät jonnekin taustalle häiritsemään sosiaalista elämää. Sillä vaikka kuinka olinkin ehtinyt unohtaa menneet, ne palasivat elävästi mieleeni heti kun tuon ihmisen taas tapasin. Anteeksipyyntö puhdisti todella ilmaa molempien osalta.
Kuinkahan usein sitä on itse tajunnut pyytää anteeksi jos on mörköillyt kun on sattunut itselle normaalia pilvisempi päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!