torstai 17. helmikuuta 2011

Koskaan ei tiedä tulevaa..


Voit elää elämäsi onnellisinta aikaa, suunnitella suurta juhlaa, odottaa toiveikkaana tulevaisuutta, luottaa huomiseen. Se kaikki voidaan ottaa hetkessä pois. Täysin yllättäen, ilman varoitusta, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kaikki mitä odotit katoaa, yksi elämäsi suurimmista onnen hetkistä joka häämötti lähitulevaisuudessa ei koskaan tule tapahtumaan. Se, mitä odotit tulevaisuudeltasi, särkyy yhdessä lyhyessä hetkessä.

Sota on hirveä asia, ja vaikka elämme omassa maassamme rauhan aikaa, on moni suomalainenkin keskellä sotatannerta. Ja heidän rakkaimpansa odottavat heidän palaavan sieltä... aina ei käy niin.

Ja toisaalta, eivät onnettomuudet tarvitse sotaa. Joka aamu rakkaasi lähtee töihin, hän ajaa autolla sinne ja illalla takaisin. Odotamme heidän palaavan ehjin nahoin. Aina ei käy niin.

Osoita rakkautesi joka aamu, joka ilta, joka hetki. Sillä et voi tietää mikä niistä on viimeinen.

----

Jostain syystä tämä päivä kaikesta auringonpaisteesta ja pirteästä pakkasilmasta huolimatta, tuntuu alakuloiselta. Mielessä on läheisten ja tuttujen suuret menetykset... Itse olen vielä saanut pitää rakkaimpani lähelläni. Olen siitä kiitollinen, mutta tunnen silti surua toisten ihmisten puolesta. Kuolema on osa jokaisen elämää, se on luonnollinen asia, mutta joskus se tuntuu tulevan aivan liian aikaisin.

"Herra, opeta minulle, miten lyhyt on aikani, jotta saisin viisaan sydämen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!