Porukoissa vai ei?

 Eilen sen hoksasin. Minäkin olen eräänlainen väliinputoaja. Tavallaan.

Mietittiin ystävän kanssa kaveripiirejämme ja sitä miten nykyään vietämme vapaa-aikaa, ja miten ennen. Tuntuisi siltä, että tuttavapiiri jakautuu kahteen ryhmään. Se, mihin itse sijoittuu ei aina ole niin kovin selvää. Tuntuu että on olemassa kolmaskin ryhmä, joka ei ole niin järjestäytynyt...

Ensimmäinen ryhmä ovat ne, jotka ovat elämässään siinä kohtaa, että perustavat kovaa vauhtia omaa pientä perhettä. Ensimmäinen lapsi on saatu tai tuloillaan. Elämä pyörii luonnollisesti oman perheen ja lapsen ympärillä. Jos oma elämäntilanne on toisenlaisessa vaiheessa, ei ole lapsia eikä niitä ole ehkä tulossa lähitulevaisuudessakaan, on tuohon elämään jotenkin vaikea päästä "sisään". Tuntuu että yhteydenpito vähenee huomattavasti ja perheelliset viihtyvät parhaiten perheellisten kanssa. On jotain mistä vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia. On ymmärtävä vertaisryhmä ympärillä. Se on vain ymmärrettävää.

Toinen ryhmä ovat ne, joilla on ns. haku päällä. Ei ole siippaa vierellä, eikä tarvitse miettiä muita kuin itseään aikatauluja ja menoja suunnitellessa. Vietetään aikaa kaveriporukalla. Istutaan iltaa pitkin viikkoa myöhäänkin ja "sekoillaan" aivan kuin huomista ei olisi. Vietetään niitä viimeisiä "opiskelijaelämän" aikoja. Jostain syystä sitoutuneet ihmiset taas jäävät tästä ulkopuoliseksi. Vapaus ruokkii vapautta, miksipä pyytää parisuhteessa elävää extempore-rientoihin kun "eihän se nyt kuitenkaan lähde, vaan viettää laatuaikaa". Tämäkin on ymmärrettävää. Ja täytyy myöntää, etten oikeastaan enää edes kaipaa niitä nuoruuden sekoiluja, kai sitä on vanhaksi tulossa.

Sitten on tämä elämässään rauhoittunut seesteinen porukka, joka nauttii vakituisesta parisuhteesta mutta myös kavereiden kanssa puuhailusta. Tämä ryhmä ei kaipaa "kännisekoiluja" eikä jaksa innostua siitä, kuka milloinkin pussailee ketä ja kuka jää mustasukkaiseksi. Piiripienipyörii-asiat tuntuvat enemmän ahdistavalta kuin jännittävältä. Vauvanhoitovinkkejä ei osata antaa, eikä raskausajan vaivat ole tuttuja. Innostusta on havaittavissa matkustelusta ja remontoinnista puhuttaessa, työ on myös isossa osassa elämässä. 

Omassa lähipiirissä vaikuttaisi nyt olevan enemmistö perheellisiä ystäviä sekä näitä sinkkutovereita. Yhtä tai kahta ystävää lukuunottamatta. Onneksi on siis vielä muutama ihminen jäljellä, joiden elämäntilanteeseen pystyy samaistumaan ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita löytyy. Heidän kanssa voikin sitten yhdessä ihmetellä, että "mihinkäs ne muut katosi?". Välillä tosiaan tuntuu, että sitä on väliinputoaja kaveriporukassaan. Ei ole perhettä, mutta ei myöskään "vapaa sinkkusielu". Sitä nauttii oman siippansa seurasta, mutta välillä kaipaa myös kaveriporukassa höpisemistä.

Loppuun täytyy vielä sanoa, että olihan tämä sepustus ihan mahdotonta yleistämistä. Ei se aina ihan noinkaan mene. Mutta toisaalta, on luonnollista että oma elämäntilanne vaikuttaa siihen, mitä mielessä pyörii ja millainen puuhailu tai keskustelu kiinnostaa. :)