maanantai 6. joulukuuta 2010

Kiitollisena


Kiittäen ja kunnioittaen menneitä ja vanhempia sukupolvia siitä, että saan elää vapaassa, itsenäisessä, Suomessa. Muistoissa tänään oma vaarini, joka vietti rintamalla lähes viisi vuotta elämästään, ja joka tämän jälkeen eli muistoissaan päivittäin sodan hetkiä. Muistan myös mummuani, joka palveli kotirintamalla pitäen huolta läheisistään ja kaikista jotka apua tarvitsivat. Ilman heitä, eläisimme toisenlaista todellisuutta...

Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois. Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa kuin itse taivahan kansi sois. Yön vallat aamun valkeus jo voittaa, sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa.

Oi, nouse Suomi, nosta korkealle pääss' seppelöimä suurten muistojen. Oi nouse Suomi, näytit maailmalle sä että karkoitit orjuuden. Ja ettet taipunut sä sorron alle, on aamus alkanut, synnyinmaa.

  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!