Usein elämässäni törmään asioihin ja ilmiöihin, joita minun on vaikea ymmärtää. Miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat, miksi omat tunteeni eivät toimi niinkuin järkeni haluaisi, miksi sanat ja toiminta eivät mene yksiin? Monesti tunnen olevani maailmassa ulkopuolinen tarkkailija, se, joka istuu muurahaispesän vierellä ja ihmettelee pesän kuhinaa. Toisinaan taas huomaan olevani yksi muurahaisista.
perjantai 17. joulukuuta 2010
Painaumia
Minulla on joskus paha tapa unohtaa nesteytys työpäivän lomassa. Ei vain kertakaikkiaan muista juoda tarpeeksi päivän aikana, usein voi mennä koko päivä yhdellä tai kahdella lasillisella vettä (ja muutamalla kupilla kahvia).
Eilen illalla havahduin taas tähän todellisuuteen, kun riisuin sukkani. Jalat olivat täynnä painaumia, jokainen vaatekappale oli jättänyt jälkensä ihooni. Tuntuu jotenkin takaperoiselta, että kun ei muista juoda tarpeeksi, kerääntyy se vähäinenkin neste elimistöön ja jalat turpoaa. Nesteen kerääntymistä ehkäisee siis yksinkertaisesti se, että juo tarpeeksi.
Mitenhän sitä saisi parannettua tapansa? Ehkä tässä voisi auttaa se, että kantaa mukanaan pientä vesipulloa, josta päivän mittaan hörppii.Auttaisikohan se samalla myös kuivaan ihoon? Käsien iho kun tuntuu välillä rapisevan kokonaan pois. (En muista myöskään rasvata käsiäni).
Vai pitäisikö vain hommata dementialääkkeet?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!