Usein elämässäni törmään asioihin ja ilmiöihin, joita minun on vaikea ymmärtää. Miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat, miksi omat tunteeni eivät toimi niinkuin järkeni haluaisi, miksi sanat ja toiminta eivät mene yksiin? Monesti tunnen olevani maailmassa ulkopuolinen tarkkailija, se, joka istuu muurahaispesän vierellä ja ihmettelee pesän kuhinaa. Toisinaan taas huomaan olevani yksi muurahaisista.
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Kotityötesti
Tein testin, josta puhuinkin aikaisemmassa kirjoituksessani "Lomaa lomalla". Jäin kotitöistä lomalle. Osaksi myös nähdäkseni tekeekö niitä kukaan muu kuin minä.
Tilanne tällähetkellä on se, että tiskit odottavat jo kolmatta päivää tiskaajaansa. Pyykkejä on kertynyt ihan mukavasti tuonne pyykkikoriin. Kissat eivät ole päässeet ulos kuin kerran (en raaskinut niitä sisälläkään mau'uttaa kun niin kovasti ulos mankuivat). Kaupassa ei ole käynyt kukaan (eilen tosin kävin ostamassa itselleni pitsan kun toinen puolisko lähti elokuviin ja minä jäin kotiin nautiskelemaan yksinäisyydestä).
Mitä tämä testi siis opetti minulle kotitöistä?
Ei niitä kukaan tee jollen minä... vai pitäisikö odotella vielä muutama päivä? Ehkä jätän asiat niinkuin ne nyt ovat ja lähden hyvillä mielin mökille. Enkä välitä siitä, että palatessani asunto on vielä hurjemmassa kunnossa.
Täytyy myöntää, että en ole turhan tarkka muutenkaan, vaikka siisteydestä pidänkin. Joten totuuden nimissä täytyy sanoa, että tämä pieni sotku ei juurikaan ole kiristänyt pinnaani tai masentanut mieltäni. Ainut ikävä puoli tässä on se, että puhtaat astiat alkavat pian loppua... Voisinhan aina tietenkin sanoa puolisolle että "voisitko tehdä osasi kotitöistä". Tätä täytyisi tehdä säännöllisin väliajoin jotta sillä olisi mitään suurempaa vaikutusta, ja minä vihaan naputtamista. Joten kai tämä on epätoivoinen yritys yrittää vaivihkaa - ilman nalkutusta - näyttää mitä tapahtuu jos en kokoajan häärää kotona.
Saapa nähdä toimiiko, ja jos toimii, niin kauanko vaikutus kestää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!