Tänään se iski, halu kirjoittaa blogia. Tietämättä sitä, onko minulla mitään sanottavaa tai mielenkiintoisia maailmaa mullistavia ajatuksia, ajauduin vuodatus-sivustolle ja painoin "luo blogi" näppäintä.
Ensimmäinen tehtäväni oli luoda itselleni nimi. Katseeni harhaili pitkin asuntoani ja aivoni raksuttivat tyhjää kunnes silmäni osuivat kirjahyllyssäni lepäävään Paulo Coelhon Zahiriin. Kirja teki minuun aikoinaan syvän vaikutuksen ja kertoo upean tarinan erään kirjailijan sisäisestä matkasta ja pakkomielteestä. Sitähän tässä tehdään itsekukin, sisäistä matkaa. Blogini voisi olla siis eräänlainen matkakertomus omasta sisäisestä matkasta. Ehkä sen matkan edetessä voisi oppia ymmärtämään enemmän itseään ja ympäröivää maailmaa.
Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotain nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta lopulta valtaa ajatuksemme täysin.
Usein elämässäni törmään asioihin ja ilmiöihin, joita minun on vaikea ymmärtää. Miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat, miksi maailmassa tapahtuu asiat tietyllä kaavalla, miksi omat tunteeni eivät toimi niinkuin järkeni haluaisi, miksi sanat ja toiminta eivät mene yksiin? Monesti tunnen olevani maailmassa se ulkopuolinen tarkkailija, se, joka istuu muurahaispesän vierellä ja ihmettelee pesän kuhinaa. Toisinaan taas huomaan olevani yksi muurahaisista.
Tästä elämästä, tarkkailijan ja tarkkailtavan roolien välillä tasapainottelusta, pakkomielteistä ja ihmisyydestä yritän tulevina päivinä ulostaa tuntojani ja ajatuksiani. Samalla toivon oppivani jotain itsestäni ja siitä, mitä on olla ihminen.
"Ihmisellä on kaksi suurta ongelmaa: ensimmäinen on tietää milloin aloittaa, toinen milloin lopettaa." Paulo Coelho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!