Persoonallisuus. Erilaisuus. Oman tien kulkeminen. Kaikki asioita joita useimmiten arvostetaan, monikaan ei sano "Olisinpa samanlainen kuin miljoona muuta."
Itse muistan nuorena ajatelleeni niin. Toivoin joka ilta hiljaa mielessäni, voi kunpa voisin olla niinkuin muut. Kyse ei ehkä ollut siitä, että olisin halunnut eroon persoonallisista piirteistäni tai harrastuksistani, vaan siitä että halusin kuulua johonkin mihin mielestäni kaikki tuttavani kuuluivat. Halusin sopia joukkoon.
Erottuminen joukosta (ei välttämättä edes huonolla tavalla) oli minulle siihen aikaan välttämätön paha. Rakastin harrastuksiani, jotka erottivat minut muusta kaveriporukastani, mutta samalla halusin sysätä erottavat tekijät unohduksiin. Ajattelin, että menetän jotain tärkeää ystävyydessä koska olen jollain tasolla erilainen.
Kun aloitin yliopisto-opintoni tapahtui jotain täysin päinvastaista. Huomasin että ympärilläni on suuri joukko ihmisiä jotka ovat samalla tavalla "erilaisia" kuin minä. Meitä yhdisti sama harrastus, joka oli muuttumassa ammatiksi. Olimme jokainen olleet omassa nuoruudessamme niitä jollain tasolla erilaisia muiden ikäistemme joukossa. Ja nyt kaikki erilaiset olivat yhtäkkiä yhdessä samassa laitoksessa... samanlaisina. Huomasin kaipaavani takaisin entiseen. Huomasin kaipaavani sitä erityisasemaa joka minulla aiemmin oli. Arvostin silti myös sitä, että minua ympäröi joukko ihmisiä, jotka olivat samalla aaltopituudella ja ymmärsivät samaa kieltä.
Toki jokainen meistä on erilainen huolimatta siitä, että omaisi samat harrastukset, saman huumorintajun, saman "kielen". Mutta eikö samanhenkisessä porukassa joskus tulekin se tunne, että keskustelu on eräällä tavalla köyhempää? Mitä voimme oppia ihmisestä/elämästä/asioista puhuessamme vain samanhenkisten ihmisten kanssa?
Tutustuin joitakin vuosia sitten keskustelupalstan kautta kymmeniin ihmisiin, jokainen heistä oli erilainen. He tulivat erilaisista taustoista, tekivät erilaisia töitä, harrastivat erilaisia asioita. Oli vaikea löytää mitään muuta yhdistävää tekijää keskustelupalstailun lisäksi. Mutta sen opin siitä ajasta, että vain keskustelemalla hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa, voi löytää niin laajan kirjon erilaisia näkökulmia yhteen asiaan. Se on suuri rikkaus.
Ihminen tarvitsee ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä, jotka pystyvät ymmärtämään kokemaamme maailmaa ja näkemään asioita samalla tavalla. Mutta sen lisäksi ihmisen kehitykselle ihmisenä olisi tärkeää saada ympärilleen myös niitä, jotka näkevät ja kokevat asioita eritavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!