Asenne elämään voi olla ihmiseltä toiselle tarttuvaa, oletteko huomanneet? Se ei tartu välttämättä ensikosketuksella, eikä lyhyen puhelinkeskustelun aikana, mutta kuurinomaisesti nautittuna kyllä.
Olen saanut etuoikeuden tehdä asiasta empiiristä tutkimusta, tahtomattanikin. Minulla on siis antaa esimerkki kahdesta ääripäästä. Toinen levittää ympärilleen positiivisuutta, iloisuutta ja valoista katsantakantaa elämään. Toinen taas huokuu negatiivista asennetta lähes jokaiseen asiaan ja keskittyy elämässään niihin huonoihin asioihin, löytää hyvästäkin aina pahaa.
Alkuvuodesta olin melko paljon yhteydessä tähän miinusmerkkiseen tuttavaani. Ei pidä käsittää nyt väärin, pidän hänestä ystävänä kaikesta negatiivisuudestaan huolimatta. Huomasin kuitenkin, että mitä pidempiä aikoja vietin hänen seurassaan, sitä kurjemmalta näytti kaikki tässä maailmassa. Löysin itsestäni vaivoja, joita aikaisemmin en olisi huomioinut ja ympäröivissä ihmisissäkin tuntui olevan enemmän vikaa kuin ennen. Mikä oudointa, olin aina pitänyt itseäni peruspositiivisena ihmisenä, minne se oli nyt siis kadonnut? Minua alkoi ärsyttää oma negatiivisuuteni ja yrittäessäni karistaa sitä, huomasin että ystäväni seurassa se tuntui melkein mahdottomalta. Puheenaiheet kun liikkuivat omissa vaivoissa, toisten ihmisten vajavaisuuksissa, elämän epäreiluudessa, liian kuumassa tai kylmässä tai sateisessa tai kuivassa säässä. Yllätyksenä ei tullut ystäväni asenne elämään, vaan se kuinka paljon tuo asenne tarttui myös minuun kun vietin tarpeeksi kauan aikaa hänen kanssaan.
Päätin siis ottaa hiukan etäisyyttä. En toki lopettanut ystävyyttämme, mutta mielestäni tarvitsin "välipäiviä".Outoa kyllä, samaan aikaan muutti vanha ystäväni samalle paikkakunnalle ja kun kuulumisia ja tarinoita eletystä elämästä riitti, tuli aikaakin vietettyä yhdessä enemmän. Tämä toinen ystäväni on yksi valoisimmista ihmisistä mitä tunnen. Hän löytää asioista ne hyvät puolet ja näkee maailmassa kauniita ja iloisia asioita. Oli mukava jutella hauskoista kokemuksista ja tapahtumista, höpötellä mukavia yhteisistä tuttavista ja suunnitella yhteistä kivaa tekemistä. Huomasin jälleen löytäneeni sen oman positiivisuuteni, elämä oli jälleen ihan kivaa ja aloin taas nähdä ympärilläni kauniitakin asioita. Asenteeni elämään muuttui jälleen plusmerkkiseksi ja tunsin olevani taas oma itseni.
Mitä tästä voi siis oppia? Älä liiku valittajien kanssa? ... ei... Pyri itse muuttamaan elämänasennettasi positiivisempaan suuntaan, se tarttuu muihinkin ja leviää. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja kenties jos on itse vahvasti plusmerkkinen voi kumota toisen miinusmerkit. :)
En tarkoita, että huonoja oloja pitäisi ystäviltään ja tuttaviltaan peitellä. Kyse ei ole yksittäisistä pahoista päivistä tai hetkellisestä ongelma-ajasta elämässä. Ne huolet ja murheet on tarkoitettukin jaettaviksi, hyvän ystävän kanssa jaettuna ne voivat puolittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!