Ennakkoluulolla tarkoitetaan tavallisesti perusteetonta torjuvaa tai tuomitsevaa ennakkokäsitystä. Ennakkoluulo on käsitys kohteesta ennen kuin on tutustuttu kohteeseen. Ennakkoluulo muodostuu tarkkailijan omien käsitysten ja arvostusten tai muualta saatujen tietojen perusteella. Tavallisesti ennakkoluulolla tarkoitetaan käsitystä, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Suvaitsemattomuus on muiden kuin omien tapojen ja uskomusten kunnioituksen puutetta. Tämä näkyy sillä tavalla, kun joku ei voi sallia toisen ihmisen käyttäytyvän eri tavalla tai omaavan erilaisia mielipiteitä. Suvaitsemattomuus voi merkitä ihmisten torjumista tai hylkäämistä uskonnollisen vakaumuksen, seksuaalisuuden tai jopa heidän vaatteidensa tai hiustyylinsä vuoksi.
Veikkaan että suurin osa meistä on joskus elämänsä aikana törmännyt ennakkoluuloihin. Ihmisillä on kai luontainen tapa muodostaa toisista ennakkokäsityksiä jotka perustuvat ammattiin, uskontoon, hiusten väriin, harrastuksiin, juomatottumuksiin, kansallisuuteen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Usein nämä ennakkokäsitykset voivat olla vääriä (eli kyseessä on ennakkoluulo). Ihmiset myös toimivat näiden ennakkoluulojen perusteella, ja erityisen ikävää on jos ennakkoluuloon liittyy suvaitsemattomuutta.
Mielestäni ennakkoluulot aiheuttavat suvaitsemattomuutta. Käsitys tietyn erityisryhmän käyttäytymisestä ja toiminnasta voi olla väärä (tai muutaman yksilön toiminta yleistetään koskemaan koko ryhmää) ja näin kunnioitus ketä tahansa ihmistä kohtaan, jonka voi liittää tähän tiettyyn ryhmään, on olematon. Ja toisaalta, suvaitsemattomuus aiheuttaa ennakkoluuloja. Jos ei voi kunnioittaa esimerkiksi jonkun uskontokunnan tapoja ja maailmankuvaa, luo automaattisesti siihen uskontokuntaan kuuluvasta itselleen ennakkokäsityksen, joka ei välttämättä ole oikea.
Itse olen kohdannut elämässäni kumpaakin, ennakkoluuloja sekä suvaitsemattomuutta. Useimmiten kohtaan ennakkoluuloja kertoessani ammatistani, se on ilmeisen helppo tapa lokeroida ihminen tiettyyn "ihmiskategoriaan". Tästä on seurannut se, etten mielelläni kerro ihmisille mitä teen työkseni heti kättelyssä. Vältän näin monet asenteelliset väittelyt siitä, mitä minä olen ja mitä edustan. Minähän en ole ammattini vaan yksilö siinä missä muutkin.
Itseäni harmittaa ennakkoluuloissa erityisesti se, että toinen muodostaa käsityksen maailmankuvastani, asenteistani, älystäni ja mielipiteistäni tämän ennakkoluulon kautta, vaivautumatta kysymään mitä oikeasti ajattelen asioista. Ennakkoluulot muodostavat muurin, jonka yli on vaikea kommunikoida niin, että toinen kuuntelee ja kuulee sen mitä oikeasti sanotaan. On vaikea tutustua ihmiseen muurin läpi.
Onko ennakkoluulosta mitään hyötyä? Ei varmastikaan. Onko ennakkokäsityksistä mitään hyötyä? Jos ne ovat oikeita, ja positiivisia, niin varmasti. Olisiko mahdollista kohdata ihmistä ilman ennakkokäsityksiä? En tiedä, luulen että jokainen niitä muodostaa tavalla tai toisella. Toivoisin kuitenkin, että ne eivät muodoistuisi niin vahvoiksi, etteikö niistä voisi helposti päästää irti.
Vaan mitä häviää ihminen siinä, että kohtaa toisen ihmisen ilman ennakkokäsityksiä, - luuloja, -odotuksia? Mielestäni ei mitään... Siksi yritän itse opetella elämässäni sitä, että muodostaisin käsitykseni ihmisestä pidemmällä ajalla, keskustelun kautta, antamalla jokaiselle mahdollisuuden näyttää ja kertoa itse mitä on ja ajattelee. Toivoisin että saisin itse saman mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oppimispäiväkirjaani saa aina kommentoida ja näin antaa oppijalle taas uusia ajatuksia ja pohdittavaa. Erilaiset näkökulmat ja näkemykset ovat rikkaus!